Työllistäminen ei ole valtion tehtävä
Vuoden 2008 taloudellisesta romahduksesta lähtien niin Suomessa kuin taantuneissa Eurooppalaisissa talouksissa on tarkkailtu talouskasvua. Talouskasvu, eli uusien investointien ja innovaatioiden kehittyminen tuotannon kasvaessa on tärkein osa toimivaa markkinataloutta, jossa tuotannon kasvaessa ihmiset vapautuvat käyttämään osaamisensa ja energiansa uusiin haasteisiin.
Taloudellinen kasvu ei rajoitu pelkästään markkinatalouteen, sillä sen merkitys yhteiskunnan kehitykseen ihmiskunnan historiassa on ratkaiseva. Ensimmäiset maatalousyhteisöt ja niiden mukana syntyneet luku-ja kirjoitustaito ovat talouskasvun tuotosta, sillä yhteisöllisen asumisen ja kehittyvien viljelymetodien ansiosta kaikkien ihmisten ei tarvinnut olla pelloilla töissä. Tämä mahdollisti oppineen virkamiesluokan syntymisen ja järjestäytyneen uskonnon.
Paimentolaisen ja kaupunkilaisen oleellisen ero johtui täten tuottavuudesta, ei rodullisista ominaisuuksista, perustelun ollessa hyvin selvä: Jos ihminen viettää suurimman osan hereilläoloajasta perustarpeiden täyttämiseen, uusia keksintöjä ei juuri synny. Kun valmistusmuodot ja suunnittelu kehittyvät, yhä suurempi osa ihmisistä vapautuu uusiin tehtäviin. Suurin liikuttaja on ihmisen luontainen mukavuudenhalu ja rajaton määrä tarpeita.
Vaikka taloudellinen tuotettavuus ja bruttokansantuote ovat kasvaneet vuosisadasta toiseen taloudellisen toiminnan saadessa uusia ulottuvuuksia, perusprinsiipit ovat nykyaikana edelleen samat. Taloudellisen kasvun aiheuttamat tuotantotapojen muutokset ovat eri aikoina synnyttäneet aina voimakasta muutosvastarintaa, sillä ihmiset harvoin näkevät omaa hetkittäistä tilannettansa pidemmälle. 1800-luvulla vaikuttaneiden luddiittien henkisiä perillisiä löytyy nykyäänkin Suomesta. Laajemmassa mittakaavassa saadut hyödyt ovat kuitenkin ilmeisiä, sillä esimerkiksi Suomen bruttokansantuote on 13-kertaistunut sadassa vuodessa.
Ongelmia talouskasvuun tulee kuitenkin valtion voimakkaasta verotuksesta, joka on jopa Euroopan mittakaavalla sangen jyrkkä. Verotus iskee voimakkaimmin yritysten tuotannosta syntyneeseen lisäarvoon eli liikevoittoon, joka normaalisti menisi lisäinvestointeihin ja talouden kasvattamiseen. Kun liikevaihdosta syntyneen rahan määrä vähenee, vähenee myös uudet investoinnit ja tuotannon jalostuminen. Tämä iskee kaikista pahiten pitkäaikaistyöttömiin, joiden vuosi vuodelta heikentyvä tuottavuus ei enää riitä ylittämään yritystoiminnalle keinotekoisesti tuotettuja lisäkustannuksia. Häviäjiä on niin halpaa työvoimaa tarvitsevat yritykset kuin työhaluiset työttömät.
Kun valtion lisäämä verotaakka työllistämiselle nousee liian korkeaksi, syntyy tilanne jossa tuottavuudeltaan heikot (aloittelevat työntekijät, työelämään palaavat vanhemmat henkilöt) eivät tule palkatuksi, vaikka usealla alalla (mitä vasemmistolaiset kutsuvat "paskaduuneiksi") oltaisiin halukkaita palkkaamaan työntekijöitä ja moni työtön ihminen olisi varmasti halukas myöskin tekemään tarjottuja töitä, jos niitä vain olisi. Liika verottaminen johtaa myös suurempiin palveluiden ja tuotteiden kustannuksiin, sillä yritysten on pakko kompensoida syntyneitä lisärasitteita korkeammilla tuotteen hinnoilla, sillä henkilöllä joka kantaa itse vastuun yrityksen toiminnasta ei omaa varaa "solidaarisuuteen". Tätä solidaarisuutta vaativatkin usein poliitikot, joiden oma toimeentulo on turvattu.
Kun yhä useampi ihminen on työnteon ulkopuolella, sitä enemmän kansantalous menettää potentiaalisia työtunteja. Työttömille on turvattava työttömyystuki, jonka alkuperäinen ajatus väliaikaisesta elättäjästä on muuttunut vasten työhaluisten ihmisten tahtoa pysyväksi, vuodesta toiseen jatkuvaksi putkeksi. Jotta lisääntyvälle elätettävien joukolle voitaisiin mahdollistaa palveluita, on nostettava yleistä verotasoa, joka joko näkyy tuotteiden hinnoissa (ALV), työntekijöiden palkassa (tulovero) tai yritysveroissa. Vastaava kierre aiheuttaa tuottavuuden jatkuvan rapautumisen, josta käytetään usein termiä kilpailukyvyn lasku. Kilpailukyvyn lasku johtuu usein liian voimakkaasta säännöstelystä ja verotuksesta, varsinkin Suomen kaltaisessa valtiossa, missä työnteolle olisi tarvetta mutta palkkaaminen tehty välillisten kustannusten takia melkein mahdottomaksi. Ylhäältä johdetut ratkaisut ongelmiin ovat usein vielä pahempia mitä itse ongelmat.
Pahinta lääkettä nykyiseen tilanteeseen ovat valtion laajat työllistämistoimet, ehkä parhaimpana esimerkkinä SDP:n lupaama "100 000 uutta työpaikkaa Suomeen", jossa valtion myötävaikutuksella pyritään työllistämään erinäköisillä tukimekanismeilla ja "sosiaalisilla yrityksillä" työttömiä työhön, jolla ei välttämättä ole mitään todellista kysyntää. Rahoitus tukityöllistämiseen saadaan tietenkin julkiselta sektorilta, joka aiheuttaa taas uusia kustannuksia vielä työssäkäyville ihmisille ja yksityisille yrityksille. Kaikki tämä raha on pois niistä vapaaehtoisista työpaikoista, joita yritykset olisivat voineet tarjota. Synnytetyistä lisäkustannuksista hyötyy yllättäen kaikista eniten valmiiksi suuret yritykset, joiden ei tarvitse pelätä pienempiä kilpailijoita. Ihmisten tarpeet eivät keinotekoisesta niukkuudesta huolimatta ole kadonneet minnekkään.
SDP:n linjassa on myös virheellinen olettama että työ itsessään on itseisarvo - kysynnästä ja tarpeellisuudesta riippumatta. Työ ei ikinä ole itseisarvo, vaan pakollinen toimitus jolla voidaan mahdollistaa haluttua lopputulosta. Mitä enemmän ihmisten työtunteja käytetään tuottamattoman työn tekemiseen, se on pois kaikesta muusta toiminnasta, jolla olisi voinut olla hyötyä niin työntarjoajalle ja varsinkin sen tekijälle. Ihmisen elintaso ei nouse työstä, vaan lisääntyvästä tuottavuudesta.
Paras työllistämiskeino olisi vuosikymmenten aikana pullataikinan lailla kasvaneen julkisen sektorin leikkaaminen ja tuotannosta syntyneen lisäarvon jättäminen osaksi markkinoita. Parasta mitä valtio voi tehdä on poistaa työllistämisen esteitä, ei suorittaa itse työllistämistä. Tämä tietenkin vie valtaa pois poliitikoilta ja estää oman viiteryhmänsä asioiden ajamisen kaikkien muiden kustannuksella, mutta onko se väärin?
Varsinkaan jos hyötyjinä olisivat työntekijät ja aloittelevat yritykset?
Ei minusta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä teksti!
Olen samaa mieltä. Huolestuttava trendi on siinä mielessä, että mitä enemmän julkinen sektori paisuu, sitä enemmän saa julkisen sektorin paisutus kannatusta. Miksi kukaan valtiolla työskentelevä äänestäisi omaa työpaikkaansa vastaan? Toisinsanoen kyseessä voi olla itseään tuhoava systeemi. Tai siis yhteiskuntaa tuhoava.
Jokainen puoluehan tosiaan puhuu työn ja yrittämisen kannustamisesta, mutta yksikään ei tuo mitään selkeää mallia miten näitä tuetaan. Vastaus on selvästi liian valonarka.
Kiitos paljon!
Sinulla on juuri oikea havainto, ja selityskin on ilmiselvä: toisten rahaa on helppo luvata omalle ryhmälle kannatusta vastaan.
Kirjoittajan käsitys talouden toiminnasta ei vastaa todellisuutta. Yritysten parin vuosikymmenen ajan kasvaneita voittoja ei ole todellisuudessa sijoitettu tuotannolliseen toimintaan, vaan yhä suurempi osa kiertää täysin tuottamattomassa spekulatiivisessa toiminnassa aiheuttaen pörssikuplia, joita ratkomaan kutstaan lopulta valtiovalta apuun. Pääomatulojen osuus kansantulosta on kasvanut ja työllisyys on heikentynyt. Nuoret, jtka ovat sattuneet syntymään väärinä vuosina, päättäneet koulunsa ja pyrkineet töihin, ovat jääneet työelämän ulkopuolelle.
Tasaisemman tulonjaon aikana useammat ihmiset pystyvät ostamaan tuotettuja tavaroita ja talous kasvaa. Aimpina vuosina 40-luvulta 70-luvulla taloudellinen kasvu oli 4%:n luokkaa ja työttttömyys vain 1-2%.
Taloudesta voidaan esittää monenlaisia teorioita. Kirjoittajan kuvitelmat on testattu empiirisesti ja todettu paikkansa pitämättömiksi. Pääomatulojen kasvattaminen ei paranna työllisyyttä. Kun yksityinen pääoma ei työllistä, olisi perin järkevää tasata tuloja verotuksella ja teettää julkisilla varoilla töitä, joista tuloksista kaikki hyötyvät.
Hoh hoh.
"Yritysten parin vuosikymmenen ajan kasvaneita voittoja ei ole todellisuudessa sijoitettu tuotannolliseen toimintaan, vaan yhä suurempi osa kiertää täysin tuottamattomassa spekulatiivisessa toiminnassa aiheuttaen pörssikuplia"
Voitot ulosmitataan verottajan toimesta. Porssikuplat eivat ole syntyneet Suomessa.
"Pääomatulojen osuus kansantulosta on kasvanut ja työllisyys on heikentynyt."
Nailla kahdella ei ole toisiinsa yhteytta. Miksi ne on kuitenkin esitetty samassa lauseessa ? Paaomatulojen osuus tyotuloon nahden on kasvanut, mutta eivat ne silti suurempia ole.
"Tasaisemman tulonjaon aikana useammat ihmiset pystyvät ostamaan tuotettuja tavaroita ja talous kasvaa. Aimpina vuosina 40-luvulta 70-luvulla taloudellinen kasvu oli 4%:n luokkaa ja työttttömyys vain 1-2%. "
Ensimmaisessa lauseessa esitettyyn ihmisten ostovoimaan loytyy syy kirjoittajan toisesta lauseesta. Ja syy miksei nykyaan nain ole, voidaan johtaa ensimmaisesta lauseesta, eli riistoverotuksesta.
"Kirjoittajan kuvitelmat on testattu empiirisesti ja todettu paikkansa pitämättömiksi"
Ei ole todettu paikkaansa pitämättömiksi. Ainoa joka nain toteaa on kirjoittava itse, mutta mita sitten?
"Tasaisemman tulonjaon aikana useammat ihmiset pystyvät ostamaan tuotettuja tavaroita ja talous kasvaa. Aimpina vuosina 40-luvulta 70-luvulla taloudellinen kasvu oli 4%:n luokkaa ja työttttömyys vain 1-2%."
Suomen kasvu oli 20-luvulta aina 80-luvulle asti noin 10% tietämissä, johtuen suuresta kasvuvarasta, teollisuuskannan lisäämisesta ja epätasapainossa olevasta idänkaupasta, jossa välttävälaatuisiin suomalaisiin tuotteisiin vaihdettiin markkina-arvoltaan korkeita Neuvostoliittolaisia tuotteita, kuten maakaasua tai öljyä.
Jos suomalaisten työteho ja vientituotteet olisivat olleet markkinatalouden vaatimusten mukaiset, mitään romahdusta Neuvostoliiton luhistuessa ei olisi tapahtunut. Nyt niissä oli pitkään ilmaa, jonka maksajana toimi sosialistinen ja valtavasti alijäämäinen talous. Tämä selittää aika pitkälti talouden kasvun säännöstelystä huolimatta. Tämä tyyli ei vain enää nykymaailmassa toimi.
Julkisen sektorin kulut ovat nousseet 70-luvulta asti nopeammin mitä tuotanto, joka pitkällä aikavälillä aiheuttaa valtion ylivelkaantumisen. Suomalainen kansantalous ei enää kestäisi, jos muutama suurinta metalli-tai kemikaalialan yritystä lopettaisi toimintansa.
"Kirjoittajan käsitys talouden toiminnasta ei vastaa todellisuutta."
Kuka suomalainen olisi uskonut 20v sitten, että suomalaista pelisarjaa pelaa 500 000 000 ihmistä ja se tuottaa enemmän rahaa kuin suuret tehtaat ennen?
Jos ihmisten koko potentiaali kuluisi vain ja ainoastaan sen hetkisen tilanteen ylläpitämiseen, kehitystä ei ikinä tapahtuisi.
Tulee ottaa myös huomioon se ongelma, että työelämä vaatii monilta osin niin paljon enemmän tänä päivänä kuin ennen. Ennen riittä lapiohommia, mutta kun maa on jo enemmän rakennettu ja monia tehtäviä koneellistettu, ei yksinkertaisia fyysisiä hommia enää ole nykyisellä palkkatasolla tarjolla, joutuu moni työelämään sopeutumaton nuolemaan näppejään.
Työ voi olla kuitenkin parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Mitä olisit mieltä matalapalkkatuista, joissa yrityksille tehtäisiin halvemmaksi palkata alhaisen tuottavuuden työntekijöitä siten, että valtio maksaisi osan palkasta työntekijälle, jos palkka on pieni. Jos yritys maksaisi esim. vain 3€/tunti, valtio voisi maksaa siihen päälle 6€/tunti. Olisi tietenkin kallista, mutta henkilö ei syrjäydy, jolloin voi syntyä säästöjä muita kautta. Ja miksi valtio muutenkaan maksaa ihmisille työttömyydestä, kun työstäkin voisi maksaa?
Koska valtion tehtävä on toimia hätävarana, ei pysyvänä työllistäjänä. Ja kuten todennäköistä, monet näistä työpaikoista tuottavat vähemmän kuin ne maksavat, joten valtiolle tulee halvemmaksi maksaa vain toimeentulosta.
Jos työstä taas tehdään velvollisuus, joudutaan tilanteeseen missä yritykset saavat mahdollisuuden päättymättömään harjoittelijaputkeen, joka tuhoaa kilpailun.
Valtion työllistämistä olen sivunnut täällä:
http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88529-tarinoita-tyoharjoit...
Tässä yksi malli:
Perustulo, jolla eläisi juuri ja juuri 300-400 euroa kuukaudessa.
Tämän päälle matalapalkkojen regressiivinen tuki esim. 10€/tunnilta asti, joka asettaisi minimituntitulon jonnekin 7€/tunnilta.
Esimerkiksi tekemällä 100 tuntia siivoustyötä kuukaudessa 3 euron tuntipalkalla, saisi päälle 4 euroa tunnilta valtiolta, jolloin tuntituloksi muodostuisi 7 euroa tunnilta ja kuukausituloksi 700 euroa. Tähän päälle 300 euroa perustuloa, niin tulot olisivat jo 1000 euroa verottomana. 100 tuntia töitä kuukaudessa tarkoittaisi 25 tuntia viikossa, joka ei olisi kovin paha.
Matalapalkkaisia duunipaikkoja olisi enemmän, kun työllistäminen olisi halvempaa valtio maksaessa osan matalapalkoista. Valtio siis maksaisi työntekijälle työnteosta eikä toimettomuudesta.
Mikä tuossa on muka vikana?
"Esimerkiksi tekemällä 100 tuntia siivoustyötä kuukaudessa 3 euron tuntipalkalla, saisi päälle 4 euroa tunnilta valtiolta, jolloin tuntituloksi muodostuisi 7 euroa tunnilta ja kuukausituloksi 700 euroa."
Vika tässä on se, ettei työn palkka määräydy markkinoilla, vaan yli puolet tuntipalkan arvosta tulisi julkiselta puolelta. Teoreettisessa tilanteessasi olisi yksinkertaisempaa että yritys tarjoaisi itse seitsemän euron tuntipalkan, ilman valtion koneistoa ja sen aiheuttamia lisäkustannuksia.
Jos yrityksen maksama palkka olisi alle markkinatason, halukas työvoima purkautuisi muihin työpaikkoihin, ja henkilöstöpainotteisella työpaikalla tätä ei saisi päästää tapahtumaan. Markkinoilla määrittyvä palkka on halukkaiden työntekijöiden, ei työnantajien sanelemaa.
Valtion keinotekoisesti nostattama palkka ei myöskään takaa työn laatua, varsinkaan jos yli puolet palkasta on ilmaa, eikä sidottuna työntekijän tuottamaan lisäarvoon. Järjestelmä olisi myös altis vasemmistopopulistisille suuntauksille, jotka lupaisivat entistä suurempia valtionlisäyksiä edellisten tilalle suosionsa saavuttamiseksi, jolloin oltaisiin takaisin siinä tilanteessa mistä alunperin lähdettiin.
"Esimerkiksi tekemällä 100 tuntia siivoustyötä kuukaudessa 3 euron tuntipalkalla, saisi päälle 4 euroa tunnilta valtiolta, jolloin tuntituloksi muodostuisi 7 euroa tunnilta ja kuukausituloksi 700 euroa."
Vika tässä on se, ettei työn palkka määräydy markkinoilla, vaan yli puolet tuntipalkan arvosta tulisi julkiselta puolelta. Teoreettisessa tilanteessasi olisi yksinkertaisempaa että yritys tarjoaisi itse seitsemän euron tuntipalkan, ilman valtion koneistoa ja sen aiheuttamia lisäkustannuksia.
Jos yrityksen maksama palkka olisi alle markkinatason, halukas työvoima purkautuisi muihin työpaikkoihin, ja henkilöstöpainotteisella työpaikalla tätä ei saisi päästää tapahtumaan. Markkinoilla määrittyvä palkka on halukkaiden työntekijöiden, ei työnantajien sanelemaa.
Valtion keinotekoisesti nostattama palkka ei myöskään takaa työn laatua, varsinkaan jos yli puolet palkasta on ilmaa, eikä sidottuna työntekijän tuottamaan lisäarvoon. Järjestelmä olisi myös altis vasemmistopopulistisille suuntauksille, jotka lupaisivat entistä suurempia valtionlisäyksiä edellisten tilalle suosionsa saavuttamiseksi, jolloin oltaisiin takaisin siinä tilanteessa mistä alunperin lähdettiin.
Tässä keskustelussa tulee muistaa, että meidän on verrattava esitettyä systeemiä nykytilaan. Nykytilahan on sellainen, että työikäiselle maksetaan työttömyydestä. On tilanteita, ettei työtä kannatta ottaa. Mitä järkeä on valtion maksaa ihmiselle toimettomuudesta, kun voi maksaa työstäkin?
Toinen on kansantaloudellinen näkökulma. Kun töitä tehdään enemmän, BKT kasvaa. Nykyjärjestelmä kannustaa ihmisiä tuottamattomuuteen. Kun yrityksillä menee vähemmän rahaa palkkoihin, joko omistajat tai asiakkaat voittavat.
Kolmas näkökulma on syrjäytymisen ehkäisy. Kun ihminen on osa työyhteisöä, hänellä on pienempi riski jäädä kämpille masentumaan ja ryyppäämään. Työ pitää sosiaalisessa elämässä kiinni ja aktiivisena. Jo nyt 50 000 nuorta on syrjäytynyt osaksi sen takia, ettei ole ollut kannusteita yrittää opiskella tai työllistyä, koska työttömyyskorvauksellakin elää ja duunipaikkoja ei heidän taitotasolleen löydy. Kaikki eivät kykene tekemään korkean tuottavuustason työtä, joten olisi hyvä, että heille löytyisi edes alhaisen tuottavuustason hommia.
Toki voidaan lähteä ajattelemaan myös sillä tavalla, että työttömyys hyväksytään, koska automaatio joka tapauksessa tulee hävittämään työpaikat ennen pitkää.
"Toinen on kansantaloudellinen näkökulma. Kun töitä tehdään enemmän, BKT kasvaa. Nykyjärjestelmä kannustaa ihmisiä tuottamattomuuteen. Kun yrityksillä menee vähemmän rahaa palkkoihin, joko omistajat tai asiakkaat voittavat."
Luitko kirjoitustani ollenkaan? Työn tekeminen ei nosta bruttokansantuotetta, vaan tuottavuuden lisääminen. Vaikka laittaisimme 50% pitkäaikaistyöttömistä keräämään käpyjä ja 50% harjaamaan luudilla kadunvarsia, yhtään uutta rahaa ei syntyisi kiertoon. Sitä vaan vietäisiin enemmän pois yksityisen sektorin tuottavilta aloilta julkisen sektorin tuottamattomiin työllistämisprojekteihin. Suunnitelmatalouksien suorittama ihmisten täystyöllistyminen ei näkynyt mitenkään ihmisten elintasossa.
Maailman vapaimmissa talouksissa Hong Kongissa ja Singaporessa työttömyysaste heittelehtii 2-3% sisällä, johtuen vapaista markkinoista ja säännöstelyn puutteesta. Työttömyys on järjestelmän, ei markkinoiden vika.
http://www.tradingeconomics.com/singapore/unemployment-rate
Automaatiota ja Kiina-ilmiötä on pelätty kohta viimeiset 15 vuotta, ja kaikista pahiten sen epäiltiin iskevän tekniikan alan tuotannon työpaikkoihin. Tällä hetkellä Kiinalaiset yritykset tilaavat itse Suomesta tarvittavia tuotteita, kuten koneenosia. Päivän sana onkin erikoistuminen, missä läntiset maat ovat rutkasti edellä Aasian saneluyhteiskuntia. Oman alan työllisyys (konetekniikka) on vastavalmistuneilla yli 90%.
"Toinen on kansantaloudellinen näkökulma. Kun töitä tehdään enemmän, BKT kasvaa. Nykyjärjestelmä kannustaa ihmisiä tuottamattomuuteen. Kun yrityksillä menee vähemmän rahaa palkkoihin, joko omistajat tai asiakkaat voittavat."
Luitko kirjoitustani ollenkaan? Työn tekeminen ei nosta bruttokansantuotetta, vaan tuottavuuden lisääminen.
Jos Suomen valtio ajatellaan firmaksi, jolla on työntekijöitä ja osa työntekijöistä ei tee mitään, mutta heille maksetaan kuitenkin palkkaa, voidaan firman tuottavuutta nostaa kannustamalla nämä toimettomat vaikka viemään roskia ja siivoamaan, joka nostaa tuottavien työntekijöiden viihtyvyyttä ja sitä kautta vähentää poissaoloja töistä. Näin esimerkiksi.
Vaikka laittaisimme 50% pitkäaikaistyöttömistä keräämään käpyjä ja 50% harjaamaan luudilla kadunvarsia, yhtään uutta rahaa ei syntyisi kiertoon.
Jos joku firma on halukas maksamaan jostakin työstä vaikkapa 50 senttiä tunnilta, on tuo kyseinen työ tuottavaa, koska sillä on jotain arvoa firmalle. Veronmaksajat ovat tähän asti joka tapauksessa joutuneet elättämään tuottamattomat, joten miksi eivät nämä tuottamattomat voisi tuottaa vaikka tuon 50 sentin edestä tunnilta vastineeksi veronmaksajilta saamistaan avustuksista? Näetkö logiikan?
Sitä vaan vietäisiin enemmän pois yksityisen sektorin tuottavilta aloilta julkisen sektorin tuottamattomiin työllistämisprojekteihin. Suunnitelmatalouksien suorittama ihmisten täystyöllistyminen ei näkynyt mitenkään ihmisten elintasossa.
Kysymys ei ole julkisen sektorin hommista, vaan yksityisen sektorin hommista, joiden teettämisestä tehdään verovaroin yritykselle kannattavaa. Ja edelleenkään kaikilla ihmisillä ei ole tarvittavia lahjoja tai motivaatiota hankkia taitoja korkean tuottavuuden tehtäviin. Ennen oli kysyntää lapiomiehistä ja metsureista, vaan ei ole enää.
Maailman vapaimmissa talouksissa Hong Kongissa ja Singaporessa työttömyysaste heittelehtii 2-3% sisällä, johtuen vapaista markkinoista ja säännöstelyn puutteesta. Työttömyys on järjestelmän, ei markkinoiden vika.
http://www.tradingeconomics.com/singapore/unemployment-rate
Uskon. Singaporen kohdalla asiaan ainakin vaikuttaa se, että siellä teetetään alhaisen tuottavuuden hommia nälkäpalkalla ei-kansalaisille. Työläiset tuodaan "rahtina" rajan yli naapurimaista tekemään duunia päivän ajaksi ja viedään takaisin, eräs asiaan tutustunut henkilö kertoi minulle. Voidaan myös verrata köyhimmän 20% hongkongilaisten elintasoa suomalaisten vastaaviin. En sitä siis kiellä, että olisi toki oikeudenmukaista, että kaikki maailman duunarit saisivat samanlaista palkkaa samasta duunista ympäri maailman, mutta se tarkoittaisi siis sitä, että suomalainen siivooja eläisi samassa köyhyydessä, missä intialainen siivooja Kalkutassa. Se ei liene poliittisesti mahdollista tämän päivän Suomessa, jossa toisten mielestä onneksi ja toisten mielestä valitettavasti Suomessa vallitsee demokratia, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että valtio omistaa maan ja irtaimiston ja kansa valtion.
Automaatiota ja Kiina-ilmiötä on pelätty kohta viimeiset 15 vuotta, ja kaikista pahiten sen epäiltiin iskevän tekniikan alan tuotannon työpaikkoihin.
Väärä ajoitus pelätä. Itse löisin rahaa likoon, että vuoteen 2030 mennessä ihmiskunnan työtuntien määrä tulee romahtamaan, koska kysyntä ihmisen työlle on suurilta osin kaikonnut. Teen muuten gradua tällä hetkellä IBM:n Watsonin vaikutuksesta tietotyöhön. Toivon mukaan valmistuu toukokuuhun mennessä. On oikeasti mielenkiintoista tutkia mm. mitä ekonomit ja insinöörit isoissa organisaatioissa tekevät ja kuinka Watson pystyy periaatteessa korvaamaan tai tehostamaan monia tietotyöprosesseja. Toistaiseksi tunnustaudun neo-luddiitiksi, mutta saas toki nähdä, vakuutunko sittenkin jostain muusta.
Tällä hetkellä Kiinalaiset yritykset tilaavat itse Suomesta tarvittavia tuotteita, kuten koneenosia. Päivän sana onkin erikoistuminen, missä läntiset maat ovat rutkasti edellä Aasian saneluyhteiskuntia. Oman alan työllisyys (konetekniikka) on vastavalmistuneilla yli 90%.
Hyvä uutinen Suomelle. Olen iloinen. En kuitenkaan usko, että tilanne on enää sama v. 2030, jolloin minun ikäpolveni pitäisi olla uransa huipulle tulossa.
muutama tosiasia:
Pääomatuloja verotetaan nykyään aiempaa lievemmin. Muutos alkoi 90-luvulla, kun oikeistohallitus (Aho-Viinanen) muutti verotuksen perusteita. Työtuloja ja erityisesti kulutusta verotetaan aiempaa ankarammin. Kulutuksen verotus koskee pahiten köyhimpiä, koska he joutuvat kuluttamaan kaikki tulonsa. Valtio on myös siirtänyt menoja kuntien maksettavaksi. Koska kunnallisvero ei ole progressiivinen, on köyhien verotus kiristynyt samalla kun rikkaiden verotus on lieventynyt.
'Riistoverotus' kohdistuu siis köyhiin, ei rikkaisiin; verottaja ei ole ulosmitannut yritysten voittoja.
Politiikka on ollut samankaltaista myös USA:ssa.
Valtiovallan toimien takia suurten yritysten taloudellinenta tilanne on jatkuvasti parantunut parinkymmenen vuoden ajan. Niillä olisi ollut varaa investoida uuteen tuotantoon ja palkata lisää työntekijöitä. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan korkea työttömyys on tullut pysyväksi.
Yritysten voitot ovat valuneet kiinteistöjen hinnannousuun ja pörssikeinotteluun. Tämän lisäksi joitain valtion yrityksiä on myyty yksityisille alihintaan.
Viime vuosikymmenten ei kovin humaaneilla ihmiskokeilla on näin testattu teoria, että työllisyys paranee, jos yritykset rikastuvat. Se on epätosi.
Miksi otat valtion työllistämiskeskusteluun mukaan pääomatulot?
Yksityisen puolen heikkoon työllisyystilanteeseen todellakin vaikuttaa se, että kun loppukuluttaja maksaa yhtiölle määrätyt verot (muunmuassa ALV) on työnantajalla suuremmat paineet palkata työntekijöitä koska verot vähentävät suoraan työn tuottavuutta.
Selvästi sinusta rikkaiden verotus on suuri epäkohta ja tässä sinulla on virheellisiä kuvitelmia esimerkiksi siitä, että yritysten voitot ovat valuneet kiinteistöjen hinnannousuun ja erityisesti pörssikeinotteluun. Viitsitkö kertoa minulle, kuinka konkreettisesti keinotellaan pörssissä yritysvoitoilla? Yhtiöiden katsauksista näkee osavuosittain investointien määrän ja vapaan kassavirran omistajille. Nätisti valuvat joo keinnotteluun. suuromistajat ovat lähes aina niitä pitkäaikaisimpia omistajia, jotka eivät spekuloi osakkeilla. Sitäpaitsi pörssissä kauppa on aina vapaaehtoista ja kauppa käy kun löytyy ostaja ja myyjä, mutta joku spekuloija voi jäädä aina häviölle. Se on siis miinussummapeliä kulujen jälkeen, eikä ihmiset mitään fantasiavoittoja voi saada. Siis spekuloimalla.
Osinkoverotusta voisi mielestäni tosiaan korottaa, mutta yhteisöveron kustannuksella.
Niin, aiempaan tekstiisi viitaten pääomatulojen kasvu ja työllisyyden heikentyminen on tapahtunut siksi, että tuotannon tehokkuus on kasvanut, palvelutoiminta siirtynyt enemmän internetiin ja koneet tekevät enemmän töitä. Toisaalta 40-70 luvuilla on kasvu ollut paljon aggressiivisempaa siksi, että kasvuvaraa on ollut mielestäni enemmän ja maailma on muuttunut paljon niistä ajoista. Valtion osuudesta en osaa sanoa tuolta ajalta mitään, mutta oletatisin senkin olevan huomattavasti pienempi kuin nykyään. Se on myös vaikuttanut osaltaan kasvuun.
"Kirjoittajan kuvitelmat on testattu empiirisesti ja todettu paikkansa pitämättömiksi."
Saisinko lähdettä tälle? Olisi tosi mielenkiintoista lukea ja ainakin minun kuvitelmani menisivät uusiksi!
Niin, ja julkista varaa ei ole olemassa. On vain tulonsiirtoa tuottavasta toiminnasta valtiolle. Yhteiskunnalla tärkeät palvelut, kuten poliisi, palokunta, terveydenhuolto on hyvä olla olemassa, mutta julkinen sektori on paisunut niin suureksi myös paperinpyörittäjistä ja suojatyöpaikoista, joka on loppujen lopuksi tuottavasta työstä pois.
"Viime vuosikymmenten ei kovin humaaneilla ihmiskokeilla on näin testattu teoria, että työllisyys paranee, jos yritykset rikastuvat. Se on epätosi."
Rikkaat rikastuvat markkinataloudesta riippumatta. Työttömyys johtuu liiasta säännöstelystä.
Pääomatulot ovat merkittävä osa kansantalouden tuloista. Tilastokeskus tekee selvityksiä niiden määrästä.
Joku kysyi verotuksen muutoksista 60-luvulta nykypäivään. Merkittäviä muutoksia ovat liikevaihtoveron/arvonlisäveron osuuden kasvu , valtion tullitulojen väheneminen EUn myötä, pääomatulojen ja suurten ansiotulojen verotuksen keveneminen erityisesti porvarihallitusten aikana ja kunnallisveroprosentin nousu ( olivat lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä kauden alussa). Tämä on muistinvaraista tietoa, tarkemmat yksityiskohdat ja päivämäärät löytyvät vaikka mitä-missä-milloin kirjoista. Vielä 80-luvun alussa pääomatuloja verotettiin ankarammin kin palkkatuloja, tilanne on nyt päinvastainen. Kehitys on kulkenut samaan suuntaan muuallakin, mm. USAssa.
Parikymmentävuotta on hoettu, että kun yritys saa lisää tuloja, se palkkaa lisää työntekijöitä. Tänä aikana yritysten voitot ovat kasvaneet, mutta työllisyys ei ole missään vaiheessa palannut edes 80-luvun tasolle, 70-luvusta puhumattakaan. Tietoja yritysten toiminnasta (joukkoirtisanomiset/lisätyövoiman palkkaus) voidaan lukea lehdistä, joissa usein myös kerrotaan yrityksen taloudellisesta tuloksesta. Yleiskatsaus löytyy taloustilastista.
Jos koneet tekevät enemmän työtä, voitaisiin ihmisten työpäivää vastaavasti lyhentää. Työn tasaisempi jako jättäisi enemmän aikaa elämiselle. Laki 8-tuntisesta työpäivästä säädettiin 20-luvulla ja lauantaipäivät muuttuivat pääsääntöisesti vapaiksi 60-luvulla. Sen jälkeen ei työajassa ole tapahtunut merkittävää lyhenemistä huolimatta siitä, että naisten työpanos kodin ulkopuolella on kasvanut.
Näkisin tässä virheen "Talouskasvu, eli uusien investointien ja innovaatioiden kehittyminen"
Vai pitäisikö ensin kysyä,että mitä tarkoittaa talous? Tarkoittaako se rahamäärän kasvua ja sen alaista toimintaa vai jotakin muuta?
Koska tuotanto tai työ ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa. Pankista lainattu raha vasta luo tuotannon arvoa vastaavan tulon.
Talouskasvu on siis verrannollista tällä hetkellä suoraan siihen,että jonkun pitää velkaantua..entä,kun se ei ole enään mahdollista ja hauskinta koko hommassa on se,että nämä valtion vihaajat tulevat kaatamaan rahajärjestelmän ja lyömään ihmiset sellaiseen kurjuuteen,että hengen lähtö voi olla lähellä..
Velkaantuminen tai lainanotto ei itsessään ole paha asia. Jos mietit asuntolainojen ja autolainojen kannalta, se on 90% ihmisistä ainoa mahdollisuus omaan asuntoon tai kulkupeliin. Jos eläisimme vain reaalisesta omaisuudesta, kenellä meistä olisi varaa nykyiseen elintasoon?
Miten luulisit aloittelevien yritysten kykenevän nousemaan ilman lainaa? Väliaikainen lainanotto mahdollistaa köyhemmänkin ihmisen rikastumisen, jos bisnesidea on tarpeeksi myyvä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 19 kommenttia