Kansojenherra Oikealla ja oikeassa - Kansallisliberaalia pohdintaa

Oikeistolaista pohdintaa

Lyhyen ajan sisällä maailmalta on ilmaantunut muutamia kirjoituksia, jotka ovat mielestäni sangen mielenkiintoisia. Noin pari viikkoa sitten torontolaisessa Ryersonin yliopistossa tapahtui mielenkiintoinen tapaus, jossa kahta valkoihoista opiskelijaa kiellettiin osallistumasta rasisminvastaiseen tilaisuuteen, sillä he eivät edustaneet ”rodullistettuja vähemmistöjä”. Tapaus herätti netissä melkoisesti keskustelua ja sai osakseen ymmärrystä myös suuremmissa medioissa. Aeman Ansari totesi vasemmistolaisessa Huffington Postissa että etniset vähemmistöt tarvitsevat ”valkoisista vapaita” turvapaikkoja, missä sorretut yksilöt voivat tukea toisiansa ilman ”valkoisen etuoikeuden” läsnäoloa. Kyseiset toimenpiteet täyttävät joka suhteessa rotusorron määritelmän, vaikka kyseiset vasemmistotaustaiset aktivistit ovat ainakin omien sanojensa mukaan rasismin kovaäänisempiä vastustajia.

Rotutietoisuus on yliopistokampuksilla saavuttanut uuden renessanssin, joka näkyy lukuisissa etniseen alkuperään perustuvissa opiskelijajärjestöissä. Ainoat järjestöt, joiden perustamista ollaan pyritty aktiivisesti rajoittamaan, ovat yllättäen valkoisten oppilaiden ylläpitämiä. Valkoiset opiskelijajärjestöt yhdistetään usein ”viharyhmiksi”, joiden tarkoituksena on ainoastaan ylläpitää yhteiskuntaan pesiytyneitä rasistisia asenteita. Mustien opiskelijoiden ylläpitämiä järjestöjä ei yleisesti arvioida samoilla standardeilla, eikä niitä haluta syyttää rasistisiksi. Ei edes silloin, kun ryhmän esikuvana toimii murhasta syytetty mustaa ylivaltaa ajava terroristi.

Ihmisten jakaminen rodun, sukupuolen tai uskonnon perusteella eriarvoiseen asemaan ei ole vasemmistolaisessakaan retoriikassa täysin tuntematon asia. Ihmisryhmien jako ”sortajiin” ja ”sorrettaviin” ei nykyään rajoitu ainoastaan ihmisten taloudelliseen asemaan, vaan se on saanut osakseen myös etnisyyteen ja sukupuoleen liittyviä ulottuvuuksia. Etnisessä näkökulmassa sortavan luokan muodostavat valkoihoiset ihmiset, perinteisessä feministisessä narratiivissa valkoiset miehet ja nykyaikaisessa Queer-tutkimuksessa valkoiset heteromiehet. Kun nämä kaikki ulottuvuudet (rotu, sukupuoli, seksuaalisuus) yhdistetään vasemmistolaiseen luokkataisteluun, saadaan lopputulokseksi valkoisen miehen kannalta melkoisen viheliäinen ideologia. Valkoisen heteromiehen kantama syntisäkki kasvaa tässä vaiheessa jo sen verran suureksi, että jopa hänen olemassaolon oikeuskin on kyseenalaistettavissa.

Oikeistolaisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää niitä syytöksiä, mitä valkoisia ihmisiä kohtaan toistuvasti esitetään. Oikeistolaisen ihmisen on helppo hyväksyä yhteiskunnassa esiintyvää eriarvoisuutta, jos kyseisen eriarvoisuuden nähdään johtuvan yksilöiden henkilökohtaisista valinnoista. Vasemmistolaisessa maailmankatsomuksessa ihmiset (ainakin iso osa heistä) nähdään pääosin hyvinä, joiden ongelmat ovat suuressa määrin ulkoisten voimien aiheuttamia. Vasemmistolaisessa retoriikassa ihmisen kohtaamat sosiaaliset ongelmat pyritään aina ulkoistamaan jonkun ulkopuolisen entiteetin syyksi, joka korostuu erityisesti silloin, jos kyseessä on esimerkiksi rikostilastoissa yliedustettu vähemmistöryhmä. Ulkoisten vaikuttimien tiedostaminen on toki hyvä asia, mutta mikäli se muuttuu ihmisten eroavuuksien tärkeimmäksi (tai ainoaksi) selittäväksi tekijäksi, ajaudutaan väistämättä vähemmän faktapohjaiseen maailmankatsomukseen. Omien henkilökohtaisten ongelmien jatkuva ulkoistaminen jonkun retuperäisesti perustellun ilmiön (patriarkaatti, heteronormatiivisuus, valkoisten etuoikeudet) syyksi passivoi tiettyjä yksilöitä, jonka lisäksi se synnyttää turhaa vihamielisyyttä ”etuoikeutetuksi” koettua ryhmää kohtaan.

Yksilöiden ja lukuisten eri viiteryhmien väliset eroavaisuudet ovat todellisuutta, joista osa on synnynnäistä, osa kasvatuksellista ja osa ympäröivästä kulttuurista johtuvaa. Tiettyjen ryhmien yliedustus esimerkiksi itsemurhissa, rikollisuudessa tai vähäosaisuudessa voivat toki johtua osaksi myös ympäröivistä tekijöistä, mutta ympäröivät tekijät eivät yksistään riitä selittämään kaikkia ihmisten välisiä eroja. Mikäli yhdysvaltalaisiin adoptiotutkimuksiin on uskominen, erittäin suuri osa yksilön kantamista ominaisuuksista on biologisista vanhemmista riippuvaisia. Näihin ominaisuuksiin lukeutuu myös älykkyys, vaikkakin kyseisen asian esilletuonti voi olla tietyissä piireissä tabu. Kun puhutaan useiden kymmenien tai satojen miljoonien ihmisten populaatioista, on sula mahdottomuus olettaa että henkinen lahjakkuus jakautuisi tasaisesti kaikille ihmisryhmille. Tämä selittää myös osaltaan sen, miksi yhteiskunnan huipulle muodostuva ihmisjoukko harvoin kuvastaa yhteiskunnan yleistä väestöjakaumaa. Tiettyjen ryhmien korkea itsemurha-alttius tai muut negatiiviseksi mielletyt asiat voivat (ulkoisten tekijöiden lisäksi) johtua myös henkilön omista elämäntapavalinnoista, jotka selittävät esimerkiksi homoseksuaalien sangen korkean riskin sairastua sukupuolitauteihin.

Julkisessa keskustelussa otetaan harvoin huomioon myös se tosiasia, että ihmiset syyllistyvät syrjiviin asenteisiin ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta ja sukupuolesta riippumatta. Jos syrjivät asenteet nähdään oikeutettuina, tulisi kyseisen oikeuden koskettaa jokaista ihmistä samalla tavalla. Ihmisten välisestä yhdenvertaisuudesta puhuminen on turhaa, jos joltakin ryhmältä pyritään tietoisesti riistämään oikeus omaan identiteettiin. Antisosiaalista käyttäytymistä ei tulisi myöskään sallia miltään ihmisryhmältä vain sen takia, että nämä ihmiset luokitellaan joidenkin toimesta haavottuvaisiksi. Mustia panttereita kannattavaan ihmiseen tulee suhtautua samalla tavalla mitä valkoista ylivaltaa kannattavaan ihmiseen. Valkoisiin kohdistuviin viharikoksiin tulee suhtautua samalla tavalla kuin mustiin kohdistuviin viharikoksiin. Seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaan vihapuheeseen tulee suhtautua samalla tavalla mitä heteroseksuaaleihin kohdistettuun vihapuheeseen. Rasismi ja syrjintä toimivat aina molempiin suuntiin.

Usein hehkutettua lopputulosten tasa-arvoa on mahdotonta saavuttaa ilman ihmisiin kohdistuvaa pakottamista. Ottaen huomioon yksilöiden väliset erot, olisi lopputulosten tasa-arvo mahdollinen vain silloin, jos kaikista parhaimmin menestyviä ihmisiä riuhdottaisiin kaikista heikoimmin menestyneiden tasolle. Kokonaishyvinvoinnin kannalta tämä olisi tietenkin järjetön toimenpide, sillä näennäisesti saavutettu tasa-arvo ei kerro vielä millään tavalla ihmisten yleisestä elintasosta. Tasa-arvoahan olisi tässä mielessä sekin, että kaikki ihmiset olisivat jatkuvasti nälkäkuoleman partaalla.

Tasa-arvon sijasta yhteiskunnan tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen kokonaisvapauteen, joka käsittää niin sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Vapaassa yhteiskunnassa yksilöt voisivat pyrkiä mahdollisimman korkeaan elintasoon omien kykyjensä avulla ilman julkisen vallan määräämiä suuntaviivoja. Tämän kaltaisessa yhteiskunnassa olisi samantekevää minkälaisia ulkoisia ominaisuuksia ihminen omistaa, sillä samat vapaudet koskisivat tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Niin kauan kun miltään ryhmältä ei tietoisesti evätä näitä vapauksia, ei ihmisen viiteryhmällä pitäisi olla esimerkiksi taloudellisen toiminnan suhteen mitään merkitystä.

---

Teksti on alun perin julkaistu osoitteessa http://blogbook.fi/tuukkakuru/oikeistolaista-pohdintaa/

---

Tuukka Kuru
M11

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Hempskatti sentään, faktaa, eikä yhtään säästellen.

Toimituksen poiminnat

Sivut