Työajan lyhentäminen on typerä ajatus

Kokoomuksen ehdotus viikottaisen työajan pidentämisestä kohtasi ankaraa kritiikkiä vasemmistopuolueiden suunnasta. Työajan pidentämisen sijasta vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson ehdotti täysin päinvastaista kehitystä, eli työajan lyhentämistä 30 viikottaiseen työtuntiin, palkan pysyessä kuitenkin ennallaan.

Anderssonin mielestä työajan lyhentäminen synnyttäisi tarvetta lisätyövoiman palkkaamiselle, sillä lyhennetyt työvuorot vaatisivat enemmän ammattitaitoisia työntekijöitä. Lyhennettyä työaikaa tulisi Anderssonin mukaan ensin soveltaa kunnallisiin työtehtäviin ja sen jälkeen tarvittaessa laajentaa koskemaan myös yksityistä sektoria.

Anderssonin ja muiden vasemmistolaisten ajama hanke tuottaisi kuitenkin tuntuvaa haittaa Suomen kansantaloudelle ja kasvattaisi huomattavasti työttömien määrää. Selitän mielelläni miksi.

Yksityisen sektorin työntekijöiden palkkaus on riippuvainen työnantajana toimivan yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Työntekijöiden tuottama taloudellinen hyöty tulee olla niin suuri, että se riittää korvaamaan työntekijän palkan lisäksi myös verot ja tuotannossa syntyvät välilliset menot. Kahdeksan tunnin työ tulee siten olla tuottavuudeltaan huomattavasti korkeampi mitä siitä maksettava rahallinen korvaus.

Työpaikan, esimerkiksi konepajan kyky maksaa palkkoja on riippuvainen kyseisen yrityksen tuottamasta liikevoitosta. Yritys myy työntekijöidensä mahdollistamia tuotteita niitä tarvitseville asiakkaille, joiden tilaukset mahdollistavat myös yrityksen palkanmaksun.  Jos kyseinen konepaja tuottaa tuntuvasti voittoa, se kykenee myös laajentamaan tuotantoansa, joka taasen synnyttää lisätarvetta uusille työntekijöille.

Suomen nykyinen työttömyysongelma on pitkälti seurausta edellä esitetystä kaavasta. Euroopan mittakaavassa korkean kokonaisveroasteen ja suurten välillisten kustannusten takia yritykset pystyvät harvoin laajentamaan toimintaansa, joka tarkoittaa myös pienempää tarvetta uudelle työvoimalle. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa Suomessa sijaitsevat yritykset kykenevät harvoin ylläpitämään edes nykyisiä työntekijöitään, saati palkkaamaan uusia. Suomen talous ei ole vieläkään palautunut vuoden 2009 romahduksesta. 

Li Anderssonin ehdotus kuudesta työtunnista ja kahdeksan tunnin palkasta on tässä mielessä erittäin turmiollinen ajatus. Omassa työpaikassani ruostumatonta terästä tuotetaan 24 tuntia vuorokaudessa, joka on tällä hetkellä jaettu kolmeen kahdeksan tunnin (3*8 = 24) vuoroon. Mikäli tähän kiertoon sovellettaisiin kuuden tunnin työpäivää, joutuisi kyseinen terästehdäs palkkaamaan yhden kokonaisen vuoron lisää (6*4 = 24) varmistaakseen ympärivuorokautisen tuotannon. Tämä lisäisi terästehtaan henkilöstömenoja välittömästi ainakin 33 prosentilla, mikäli työntekijät saisivat edelleen kahdeksan tunnin palkan lyhennetyistä työvuoroista. 

Yrityksen asiakaspotentiaalin pysyessä kuitenkin samana, tulisivat lisääntyneet kustannukset teräskonsernin itsensä maksettaviksi. Taloudellisesti epävarmoina aikoina tämä tarkoittaisi todellisuudessa tuotannon rajua supistamista ja satojen työntekijöiden lomauttamista, sillä yrityksen olisi pakko karsia tuotantoon käytettyjä työtunteja.

Vasemmistolaisille markkinatalouden sisäiset lainalaisuudet ovat usein täyttä hepreaa, sillä he luulevat käytettävissä olevien työtuntien määrän olevan vakio. Jakamalla tämän (virheellisen) työtuntien kokonaismäärän suuremmalla joukolla työntekijöitä he luulevat käytännössä poistavansa työttömyyden. Rahat näiden työntekijöiden palkkaamiselle löytyy tietenkin taikaseinästä, sillä yrityksen tarve tuottaa voittoa kuulostaa heidän mielestään turhan fasistiselta ja äärioikeistolaiselta. Todellisessa maailmassa yritykset eivät kykene maksamaan työntekijöidensä palkkoja, mikäli työntekijöiden tuottavuus ei riitä kattamaan työn teettämisestä syntyviä kustannuksia. Palkanmaksu ei ole poliittinen päätös, vaan työntekijälle maksettu korvaus hänen tuottamastaan taloudellisesta voitosta.

Jos työntekijöiden palkkaus ei olisi taloudellisten realiteettien alaisuudessa, voitaisiin työpäivää supistaa huomattavasti enemmän. Esimerkiksi kahden tunnin työpäivä kahdeksan tunnin palkalla olisi työntekijöille varmasti vielä mukavampi vaihtoehto, sillä se moninkertaistaisi työvoiman tarpeen lisäten samalla tuntuvasti työläisten vapaa-aikaa. Ahkerat työntekijät voisivat lisäksi halutessaan tehdä neljää työtä yhtä aikaa, joka Suomen keskipalkkaa soveltaen tarkoittaisi 12400 euroa kuussa! Tällä oivalluksella saisimme työttömyyden minimiin ja jokaisesta suomalaisesta potentiaalisen miljonäärin.

Hieno ideani ei tosin kykene kertomaan sitä, mikä yritys on kykenevä maksamaan kahden tunnin työstä täyden palkan. Ehkä olen vain liian oikeistolainen ymmärtääkseni tämän.

Tuukka Kuru

M11

 

Kansojenherra
Sitoutumaton Kemi

"Vastenmielinen juntti niin puheilta kuin pärstäkertoimelta."
- Demi.fi
-----
"Joku hörhö nim. Kukka Ruukku eikun Tuukka Kuru"
- Takku.net
-----
"Pesunkestävä persuhan käsittääkseni olet."
- Harri Kiiskinen
----
"...toivon sinulta ihan jotakin muita kuin penis sojossa ajateltuja juttuja vinosti hymyillen."
- Pirjo Jokinen
----
"Toi Tuukka on varmasti tän puheenvuoron ärsyttävin jätkä."
-Susanna Kaukinen
----
"On aina ihanaa, kun oikeistokonservatiivinen fasisti tulee määrittelemään meille tytöille mitä anarkismi on ja mitä se ei ole"
- Suvi Auvinen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu