Kansojenherra Oikealla ja oikeassa - Kansallisliberaalia pohdintaa

Kohtalokas ylimieli

  • Kohtalokas ylimieli

Libertarismiin kuuluu olennaisena osana ajatus yhteiskunnan "luonnollisesta" järjestyksestä, joka syntyy väistämättä ulkoisista tekijöistä riippumatta. Luonnollinen järjestys tarkoittaa tilannetta, missä ihmisyhteisö synnyttää itse tarpeensa, arvonsa, traditionsa ja hierarkiansa käytännön tarpeiden perusteella ilman näennäisen rationaalista keskusjohtoa (valtiota).

Luontaista järjestystä voisi verrata ruohonjuuritasolla pieneen siirtokuntaan, joka on vasta muuttanut autiolle saarelle. Olemassaolonsa turvaamiseksi kyseisen yhteisön tulisi aikaisessa vaiheessa tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Vaatimus yhteisön sisäisestä järjestyksestä synnyttäisi tarpeen sosiaaliseen normistoon, joka samalla loisi yhteisön jäsenille yhtäläisen oikeusjärjestelmän. Perustarvikkeiden tyydyttämiseksi yhteisö joutuisi kehittämään toimivia keinoja tarvikkeiden tuottamiseen ja logistiikkaan, ryhmän yksilöiden erikoistuessa jatkuvasti tarkemmin ja tarkemmin rajatulle sektorille. Yhteisön sisällä tapahtuva resurssien hallinta tapahtuisi vapaan vaihdannan perusteella, jolloin yhteisön jäsenten tarpeet määrittäisivät pitkälti eri taitojen arvostuksen.

Yhteisö kehitys tapahtuisi pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta, jolloin tuottamattomiksi osoittautuneet tuotantotavat karsiutuisivat ajan saatossa ja synnyttäisivät kysyntää paremmille innovaatioille. Kun yhteisö on kyennyt täyttämään perustarpeensa, se on kykenevä myös keksimään uusia tarpeita ja keinoja näiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Matka välttämättömän ruokahuollon varmistamisesta moderniin tietoyhteiskuntaan syntyy pitkälti näiden yhteisössä esiintyvien toimintojen jatkuvasta kehityksestä, jota voidaan kutsua myös luovaksi tuhoksi. Kun ihminen kykenee varmistamaan välttämättömät perustarpeet, hänen tarpeensa kohoavat ns "seuraavalle tasolle", joka synnyttää kysyntää uusille innovaatioille.

Ihmisten synnyttämä taloudellinen kehitys on pitkän evoluution ja kehityksen tulos, jota ei voida välittömästi kuroa umpeen ilman suuria inhimilisiä kärsimyksiä. Historian aikana monet valtiolliset tahot ovat pitäneet oman maansa luontaista kehitystä liian hitaana, jolloin ihmisyhteisöön on sovellettu hyvinkin radikaaleja toimenpiteitä kehityksen nopeuttamiseksi. Sosialistisissa maissa suoritetut "suuret harppaukset" ja talousreformit ovat näistä toimenpiteistä pelottavan hyviä esimerkkejä. Poliittisen eliitin luomissa "harppauksissa" ihmisyhteisö joutui alistumaan moniin taloudellisiin toimenpiteisiin, jotka eivät millään tavalla vastanneet heidän omia tarpeitaan.

Radikaalien poliittisten toimenpiteiden soveltaminen yhteisön omaa traditiota, tarpeita ja ammattitaitoa vastaan päinvastoin tuhosi sen miljoonien muuttujien verkoston, joka oli kehittynyt yrityksen ja erehdyksen avulla vuosisatojen ajan. Näiden toimenpiteiden kymmenet miljoonat uhrit toimivat esimerkkeinä siitä, mitä voidaan kutsua termillä "kohtalokas ylimieli". Kohtalokas ylimieli tarkoittaa näennäisen järjellistä ajattelutapaa, jossa ihmisyhteisön toimintaa, suuntaa ja tarpeita pyritään sanelemaan edistysmielisen keskusjohdon avulla. Yleensä tämä keskusjohto näkee yhteisön sisällä vallitsevat perinteet, asenteet ja toimintatavat vanhanaikaisina, jopa vahingollisina. Keskusjohdon muodostava pieni ihmisjoukko on kuitenkin sokea omille rajoituksilleen, sillä he eivät ymmärrä ruohonjuuritason taloudellisten toimijoiden olevan huomattavasti paremmin perillä omasta sektoristaan kuin poliittista eliittiä edustavat ihmiset.

Ylimielinen keskushallinto luulee tietävänsä yritystoiminnasta, maanviljelystä, ihmisten tarpeita, ihmisten unelmista, teollisuudesta ja sadoista muista asioista enemmän kuin näitä asioita hoitavat ihmiset itse. Tarve sääntelylle, rajoituksille ja yhdenmukaistamiselle syntyy vaarallisesta harhakäsityksestä, jonka mukaan kyseiset toimet ajaisivat jotain objektiivista "yhteistä etua", jota ei kuitenkaan ole ikinä kyetty määrittelemään tarkasti. Todellisuudessa tämä "yhteinen etu" ajaakin vain poliittisen eliitin omaa subjektiivista maailmankatsomusta joka alistaa koko muun yhteisön noudattamaan tämän pienilukuisen joukon suunnitelmia. Tästä on melko lyhyt matka siihen, että "yhteistä etua" vastustaviin ihmisiin aletaan soveltamaan mielivaltaisia toimenpiteitä. Miksi ihminen ei saisi määrittää omaa etuansa itse, mikäli se ei tuota suoraa haittaa toisille ihmisille? Itse kun en pysty edes määrittämään oman naapurini etua, vielä vähemmän koko Suomen yhteistä etua.

Luontaista järjestystä vastustetaan usein tasa-arvon nimissä, sillä sen muodostama sisäinen hierarkia on harvoin tasa-arvoinen. Tätä yhteisön sisäistä epätasaista tulojakaumaa pyritään kaventamaan julkisen vallan pakkotoimien avulla, joka pyrkii nostamaan alempia tuloluokkia ja hidastamaan tuottavimpien yksilöiden nousua. Usein mainittu tasa-arvo on kuitenkin ihan yhtä subjektiivinen tulkinta mitä muutkin kohtalokkaan ylimielen synnyttämät harhaluulot. Kaipuu tasa-arvoon kumpuaa harvoin yhteisön sisältä, mistä johtuen sen tarkka määrittely on aina jätetty keskusjohtoisten instituutioiden tehtäväksi.

Tasa-arvo pyrkii aina jakamaan yksilöt keksittyjen viiteryhmien edustajiksi, joiden tulotasoa ja muita ominaisuuksia pyritään vertaamaan toisiinsa. Ihmisten jako sukupuolen, rodun, uskonnon tai minkään muun perusteen takia on kuitenkin yhtä järkevää mitä ihmisten jakaminen pitkiin ja lyhyisiin, ylipainoisiin ja normaalipainoisiin, kaljuihin ja pitkähiuksisiin, tatuoituihin ja ei-tatuoituihin ja niin edelleen. Käytännössä tasa-arvon rakastamaa viiteryhmäajattelua voidaan soveltaa mihin tahansa ihmisen yksittäiseen ominaisuuteen, jolloin viiteryhmien määrä on lähes ääretön. Nykyisin tasa-arvon nimissä suoritetut käytännöt, kuten nais-tai vähemmistökiintiöt todistavat itsessään tämän ajattelutavan typeryyden. Tasa-arvon määritelmä on aina poliittisen eliitin määrittämä ja sen tarkoitus on vain ylläpitää poliittisen eliitin valtaa.

Mikäli tekstin alussa esiintyneeseen siirtokuntaan oltaisiin alusta lähtien sovellettu modernia "kohtalokasta ylimieltä", missä saarella valtaa pitävä neuvosto olisi valvonut tulojen tasaista jakaantumista, tekohengittänyt tehottomia tuotantotapoja, määrännyt miten yhteisön tulisi tuottaa hyödykkeensä ja mitä yhteisön edustajat "todella tarvitsevat", kyseinen yhteisö ei olisi ikinä kehittynyt kivikautta pitemmälle. Lisäksi useat saaren asukkaista olisi vangittuna "yhteisen edun" vaarantamisesta ennen saarella esiintyvän yhteisön lopullista kuihtumista. 

Myöhemmin kyseisen saaren epäonnistumisen syitä pohtivat tutkijat olisivat todennäköisesti sitä mieltä, että saaren kohtaloksi koitui uusliberalismi ja äärioikeisto.

 

---

Tuukka Kuru

M11 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (65 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ihmisen toiminalle on ominaista suunnitelmallinen ennakointi, Kaikkea ei tarvitse oppia ns. kantapään kautta, yrityksen ja erehdyksen avulla. Ihmiskunnan yhteisöistä jotka tuhansiakin vuosia ovat pysyneet melko samanlaisina on enää vain rippeet jäljellä kun heidän elinympäristönsä on tuhottu.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Ennakointi on tosin hyvin lyhytaikaista. Kahdeksankymmentäluvulla varmasti harvat tajusivat kuinka paljon sosiaainen media muuttaa maailmaa 20v myöhemmin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei tietenkään kaikkea voi ennakoida, mutta tuskin sosiaalinen media olisi syntynyt pelkän yrityksen ja erehdyksen kautta, Tarvittiin visioitakin.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #10

Ja paikkansa pitävää objektiivista tiedettä, jonka arvo olsi siinä, että se on totta, eikä siinä, että "osattaisiin ennakoida kaikki sovellutukset".

Tuolaista perustietoa voisi sanoa faradaylaiseksi tiedokdi, sillä Michael Faraday oli jo kuuluisa mies tuottamastaan tällaisesta tiedoata sähköopista, ennen kuin hän pystyi nimeämään yhtään ainokaista "hydyllistä sovellutusta" sähkölle...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Faraday

" Faradaytä kiinnosti luonnon salaisuuksien selvittäminen eikä välittänyt siitä, olisiko hänen tieteellisillä löydöillään mahdollisesti jotain käytännön hyötyä. Tunnetun anekdootin mukaan valtionvarainministeri William Ewart Gladstone kysyi kerran Faradayltä, mitä käytännön hyötyä sähköstä oli, mihin Faraday vastasi, ettei osannut sanoa, mutta että ”ei ole epäilystäkään siitä, ettettekö voisi pystyä keräämään siitä veroa! "

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #52

Tällainen perustutkimus on tieteen kehityksen edellytys. Yliopistojen rahoittaminen kaupallisten intressien mukaan vaarantaa perustutkimusta.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Äärimmäisen pätevä kirjoitus.

On varsin mielenkiintoista, että "lopputulosten tasa-arvoa" pystytään ajamaan vasta yhteiskunnan kehityttyä varsin pitkälle. Primitiivisessä yhteisössä ajettuna se kun käytännössä estää yhteisön kehittymisen alkuunsa. Yhtäkään alhaisen elintason valtiota ei ole koskaan nostettu menestykseen asettamalla tasapäisyys vapauden edelle.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Kiitos!

Mutta havaintosi on oikea. Turkistarhausta, lihansyöntiä ja E-koodeja on helppo vastustaa, kun on varaa valita.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jotkut yhteisöt ovat eläneet "alhaisella elintasolla" menestyksellisesti tuhansia vuosia.
Tasa-arvo on eri asia kuin taspäisyys.

Risto Koivula

Primitiivisissä yhteisöissä löytyy äärimmäisen tasa-arvohenkisiä. Niissä löytyy vähän kaikkea.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tasa-arvon kaipuu syntyy ihan siellä väestön ruohonjuuritasolla eikä mitenkään keskusjohdon keinotekoisesti määritelmänä - rasismin tai sukupuoleen perustuvan syrjinnän kokemukset tuottavat aina vääjäämättä vaadetta asiantilan korjaamiselle.

Toisaalta esimerkiksi maanviljelijä ei ole välttämättä tietoinen tuotantotapansa ympäristövaikutuksista ellei joku "keskusjohtoon" kuuluva instanssi niitä seikkoja asiakseen tutki ja informoi - eli vaikka miten perinteisesti pellolle olisikin ajettu paskaa hevoskuormittain viljavuuden parantamiseksi, niin silti sitä tuotantotyyliä voi pitää haitallisena ja julkisen vallan toimenpiderajoituksia aiheellisina.

Sama koskee muutakin tuotantoa.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Jos tasa-arvo tarkoittaa juridista yhdenvertaisuutta niin toki. Mikäli se tarkoittaa ylipappien liturgiaa siitä miten yhteisön _tulisi_ toimia niin ei.

Tuotantoon liittyvä kehitys on muuten pitkälti kilpailun, kysynnän ja tarjonnan tulos. Ihmisen kyky innovaatioihin on kyllä ällistyttävä, sillä se saattaa joten kuten toimia myös keskushallinnon mielivallan alla.

Tarinat mustan pörssin toiminnasta Neuvostoliitossa on mielenkiintoista luettavaa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Suomessa tuo tasa-arvon (tai yleisemmän yhdenvertaisuuden) tavoittelu kumpuaa käsittääkseni aivan ihmisten ja yhteisöjen omista intresseistä - tietenkin edustuksellisessa demokratiassa nuo muutostarpeet ja -vaatimukset aina myös olemuksellisesti kiteytyvät aktiivien esiintymisiin. Itse en pidä tasa-arvoviranomaisten tai -aktiivien visioita millään tavoin puuttumisena kenenkään vapauteen ...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

toisto. parhaat henkilömme ovat parhaillaan korjaamassa ongelmaa,,,

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuo kilpailun, kysynnän ja tarjonnan siunauksellisuus on pelkkä taloustieteellisen paradigman olettamus, joka ei vastaa todellisuutta.
Kilpailussa menee suunnattomasti resursseja hukkaan.
Suuret keksinnöt eivät ole syntyneet kilpailun innoittamina.
Minullakin olisi tositarinoita kerrottavana mustan pörssin toiminnasta Neuostoliitossa.
Neuvostoliiton romahduksen eräs syy oli nimenoman kilpailu.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #13

Hukkaan menneitä resursseja voi bongata kirpputoreilta.

Tietyllä tapaa tuossa on sen luonnonjärjestyksen idea, vapaassa markkinataloudessa resursseja kulutetaan luonnonvalinnan tapaan häikäilemättä (biologisessa evoluutiossa vahvin ja lisääntymiskykyisin laji säilyy ja monasti biodiversiteetin kustannuksella)-

Kulttuurievoluutio ja kognitiivinen ennakointi suojaavat ihmisen itsensä lisäksi esimerkiksi maapalloa ja sen eläimistöä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Ihmisten välisessä kilpailussa vahvinta lyödään laudalta ensimmäiseksi ja häikäilemättömimmät voittavat.

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti Vastaus kommenttiin #13

Mikä teissä sosialisteissa mättää kun palaatte samoilla argumenteilla blogista toiseen vaikka teidän argumentit ovat todistetusti väärin?

Suuret keksinnöt eivät syntyneet valtion käskystä vaan yksilöiden omasta halusta parantaa tai helpottaa jotain tiettyä instanssia tai ilmiötä. Parhaat keksinnöt tulevat jonkun yksilön autotallista, jossa hän on vapaa toteuttamaan omaa "juttua".

Kilpailussa vahvin selviää ja täten spontaani järjestys markkinoilla poistaa tuotteet ja palvelut, jotka eivät selviydy. Ainoastaan valtion tukemat epäonnistuneet tuotteet ja palvelut selviytyvät markkinoiden evoluutiossa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #20

Monsanto ja Exxon Valdez sekä Bhopalin onnettomuus ja talidomidi-lääkkeet ovat esimerkkejä siitä, ettei markkinataloutta kannata vapauttaa "luonnonjärjestystä" noudattavaksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21
Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #21

Väärin: talidomidin vaarallisuutta ei kukaan osannut ennakoida.Siihen aikaan ei uusilla lääkkeillä älytty tehdä eläinkokeita raskaana olevilla eläimillä, kuten nykyään tehdään.Kyse ei siis ole mistään kapitalistin voitontavoittelun komplikaatiosta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #40

On paljon muitakin myrkkyjä joita ei ole tutkittu riittävästi ennen kuin ruvetaan käyttämään. kts. em. dokumentti.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #40

Talidomidi ja valmisteiden leviämisen seuraukset kuitenkin osoittavat selkeästi, että markkinataloutta pitää säädellä joskus voimakkaastikin yhteisöjen poliittisen eliitin (joka ei välttämättä tunne yksityiskohtaisesti nyt lääkealan ja -tieteen saavutuksia tai menetelmiä) toimesta. Yksilökeskeinen ja täysin vapaa markkinatalous tietenkin myös säätää itseään ja haitalliset tuotteet tai käyttötapa karsiutuvat jossain vaiheessa kulutuksesta - ennakoiva yhteisöjen (valtioiden) välinen sopimuskäytäntö takaa silti paremman kuluttajansuojan, vaikka joku liberalistinen luonnon järjestykseen uskova kapitalisti väittäisikin sitä kilpailua rajoittavaksi ja yksilön vapautta loukkaavaksi...

Talidomidi-valmisteita myytiin voitolla ja markkinoitiin myös turvallisina unilääkkeinä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #60

Mitä vapautta on kilpailemisen pakossa?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #20

Kuka on väittänyt, että suuret keksinnöt olisi jonkun käskystä syntyneet?
Päinvastoin ne syntyvät omaehtoisesta intohimosta. Pienet keksinnöt, sinänsä nerokkaatkin syntyvät jonkun yksilön tai ryhmän halusta parantaa jotain asiaa.
Kilpailussa usein häikäilemättömin voittaa, ei suinkaan vahvin tai fiksuin.
Totta: suunnattomat määrät tuotteita joita kukaan ei ostanut menee käyttämättöminä kaatopaikalle.
Usein laatuun satsaava palvelu ei pärjää kilpailutuksessa.
Markkinat eivät ole eläviä organismeja, on harhaanjohtavaa puhua evoluutiosta niiden yhteydessä.
Markkinointi on jotain aivan muuta kuin "spontaanin järjestyksen" seuraamista.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen Vastaus kommenttiin #25

"Päinvastoin ne syntyvät omaehtoisesta intohimosta."

Komentotalous, joka rajoittaa ihmisten vapautta, estää tämän omaehtoisen intohimon toteuttamisen.

Kilpailua syntyy tai on syntymättä, etkä sinä voi valitettavasti määrätä kilpailevatko ihmiset vai eivät. Ihmisillä tulisi olla vapaus tehdä elämänsä valintoja itse, vai väitätkö tietäväsi mikä muille on parhaaksi?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #27

Tietenkin komentotalous kuin myös kaikkinaiset porkkanat ja kepit estävät omaehtoisten päämäärien toteuttamista. Tässä systeemissä pakotetaan kilpailemaan kilpailuttamalla lähes kaikkea jo peruskoulusta lähtien.
Ei elämä ole mikään buffettipöytä.
Vapaus ei ole valinta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #27

Sosialistisissa maissa ei juuri lainkaan keksitty uusia lääkkeitä.

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti Vastaus kommenttiin #25

Kilpailussa voittaa se kenen tuote tai palvelu hyväksytään kuluttajien keskuudessa parhaana. Valta on aina kuluttajalla.

" suunnattomat määrät tuotteita joita kukaan ei ostanut menee käyttämättöminä kaatopaikalle."

Tässä pilee suuri paradoksi. Walrasin lain mukaisesti yhden tuotteen alikysyntä johtaa toisen tuotteen ylikysyntään. Täten kysyntä ja tarjonta ovat ehdottomasti tasapainossa. Mikäli kiistät tämän teorian, voidaan myöntää sinulle heti kättelyssä Nobelin palkinto. Jos et pysty purkamaan tätä teoriaa niin olisi aika myöntää, että perusväittämäsi on virheellinen. Ota tai jätä.

Mutta oletetaan keskustelun hyväksi, että tuotteiden ylijäämä on suuri. Onko parasta tuottaa vähemmän ja täten vähentää tuotantoa? Vähemmän tuotantoa tarkoittaa automaattisesti vähemmän työvoiman kysyntää. Ts. työttömyys kasvaisi mikäli kysyntä putoaa. Eikös tämä ole varsin tabu aihe sosialisteille?

"Usein laatuun satsaava palvelu ei pärjää kilpailutuksessa."

Laatuun satsaavat tuotteet maksavat koska niiden tuottaminen vaatii enemmän pääomaa. Te kommunistit vain haluatte laatua halvalla. Tämä ei ole mahdollista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #36

Empiria kumoaa tuollaista Walrasin lakia. Puolet maailman ruuantuotannosta on hävikkiä!
Kaikki tuotanto kuluttaa luonnonvaroja. Jos kulutetaan vähemmän, ehkä tulevillekin sukupolville jää jotain elinmahdollisuuksia.
Toki töitä on, mutta nykyisellä tuottavuuden tasolla riittäisi lyhyempikin työaika.
Tuottaminen vaatii työtä.
Minä en arvioi kaikki rahayksiköissä. Ei kaikkea voi tilastoilla mitata ja numerolla laskea.
Nykyisellä tietotekniikan tasolla on täysin mahdollista käydä kauppakin ilman raha välittäjänä.

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti Vastaus kommenttiin #39

Vai empiria kumoaa? Kummasti kyseistä lakia käytetään vieläkin. Puolet maailman ruuantuotannosta ei ole hävikkiä. Tämä laiskanmielinen päätäntä joka perustuu sinun omaan havaintoosi kehittyneessä maassa.

Olemme tästä jo puhuneet aiemmin, mutta yritetään uudestaan vaikka olet jo ajatuksissasi päättänyt olla uskomatta tai tiedostamatta todellisuutta.

Hävikki on aina parempi vaihtoehto kun pula.

"Toki töitä on, mutta nykyisellä tuottavuuden tasolla riittäisi lyhyempikin työaika."

No nyt mennään metsään taas. Tämän viikon uusin Economist lehti kirjoitti juuri kuinka Yhdysvalloissa esimerkiksi työntekijöiden tuottavuus ja tehokkuus on ollut laskussa 1990-luvulta lähtien. Lyhyempi työaika kelpaa varmasti sosialisteille sillä joku muu tekee aina teidän puolesta. Tuottaminen vaatii nimenomaan työtä ja tuottavuutta. Jos haluat vähentää tuotantoa sinun pitää myös vähentää työllisyyttä tai allokoida työvoima muuhun tuottavaan työhön.

"Minä en arvioi kaikki rahayksiköissä. Ei kaikkea voi tilastoilla mitata ja numerolla laskea."

Kokeile ihmeessä johtaa yritystä, luoda työpaikkoja ja hyvinvointia muille ilman rahan laskemista. Kokeile myös käsitellä tyhjää vatsaa tunteilla.

"Nykyisellä tietotekniikan tasolla on täysin mahdollista käydä kauppakin ilman raha välittäjänä."

Kaupankäynti vaatii aina rahaa koska raha on kunnioituksen mittari toisen henkilön tarjoamaa osaamista kohtaan. Muu ajattelu on varsin primitiivistä kuvitelmaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #43

Aivan kummasti käytetään olettamuksia joita on kumottu puolitoista vuosisataa sitten. Se jo pitäisi pikkasen havahduttaa, ettei talouden ennusteet pidä paikkaansa. Kuten Katainenkin sanoi leikkaustalkoojulistuksessaan. Kummasti vaan uskotaan uusiin ennusteisiin
Teoria joka ei toimi käytännössä on väärä.
Mitä tarkoitat tuottavuudella? Ei se ole mikään aine vaan suhde.
Kannattaisi lukea jotain muutakin kuin Economistien lehtiä.
Työllisyyttä voi lisätä jakamalla tarpeelliset työt tasapuolisemmin.
Kokeile sinä täyttää tyhjää vatsaa rahalla.
Raha keksittiin kaupankäyntiä helpottamaan. Välimatkat olivat pitkiä yleinen velkakirjamerkki kätevä kuljettaa. Nyt tieto kulkee valon nopeudella ympäri maailmaa.
Raha ei ole mikään mittari, se on velkasuhteen koodimerkki.
Minun työtäni on arvostettu silloinkin kun olen tehnyt sitä ilmaiseksi.
En puhu mistään oravannahoista vaan nykyaikaisen tietotekniikan mahdollisuuksista.
Rahan yhä mutkikkaampi pyörittäminen on tullut aivan liian kalliiksi.
Maailman yhteenlasketut velat ovat kymmenkertaiset varoihin verrattuna.
Milloin luulet tämän kuplan poksahtavan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #43

Turha sinun on jankuttaa omaa uskoasi. Minä en ole milloinkaan päättänyt uskoa yhtään mihinkään.
Ruokkahävikki ei suinkaan ole vain ylenantomaailman ongelma.
http://natgeo.fi/tiede/ruoka/maailman-ruokahavikki...

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #20

" Mikä teissä sosialisteissa mättää kun palaatte samoilla argumenteilla blogista toiseen vaikka teidän argumentit ovat todistetusti väärin? "

Kuten mikä argumentti?

" Suuret keksinnöt eivät syntyneet valtion käskystä vaan yksilöiden omasta halusta parantaa tai helpottaa jotain tiettyä instanssia tai ilmiötä. Parhaat keksinnöt tulevat jonkun yksilön autotallista, jossa hän on vapaa toteuttamaan omaa "juttua". "

Tieteelliset innovaatiot eivät juurikaan synny autoallissa.

Tosin eivät kyllä ainakaan Suomen valtion "Innovaatuo-ohjelmistakaan".

http://nakokulma.net/index.php?topic=12179.0

" Kilpailussa vahvin selviää ja täten spontaani järjestys markkinoilla poistaa tuotteet ja palvelut, jotka eivät selviydy. "

Kaikki sellaiset keskeneräiset, joista todella saattaisi kehittyä uutta...

Ja kaikki perustutkimus pois, josta ei suoraan edes tutkita välittömiä hyötyjä...

" Ainoastaan valtion tukemat epäonnistuneet tuotteet ja palvelut selviytyvät markkinoiden evoluutiossa. "

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Pitäisin kohtalokkaana ylimielisyytenä hieman toista asiaa:

Perinteisissä heimoyhteisöissä yksilö on aina ollut osa yhteisöä, ja hyväksynyt yhteisön (ehkä huonotkin) säännöt juuri sen takia, että yhteisö tarvitsee kuitenkin jonkinlaiset säännöt. Yhteiset säännöt takaavat, että tietynlainen tasapaino säilyy, vaikka se ei kaikkia aina miellytäkään.

Taloudelliseen liberalismiin on Adam Smithin ajoista alkaen kuulunut ideana tietynlainen yksilön rajattomuus. Uskotaan siihen, että yhteiskunta kokonaisuutena hyötyy, jos jokainen ajattelee vain omaa etuaan. Tämä on tietenkin ollut valheellinen uskomus. Tosiasiassa markkinataloudenkin perustana pitäisi olla ihmisten välinen yhteistyö ja työnjako, eikä suinkaan pelkkä oman hyödyn tavoittelu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aivan, yhteistuumin saattaa syntyä sellaista mitä kukaan osapuoli ei olisi ikinä yksin keksinyt.
Yhteistyöllä maailma voisi näyttää kauniimmalta.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Kapitalismi on vapaaehtoista yhteistyötä, kommunismi pakotettua yhteistyötä.

Ei yhteistyö katoa minnekkään vaikka ihmistä ei potkittaisikaan päähän.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Missä on kommunismia?
Hedelmällisen yhteistyön ehto on että ei potkita eikä ohjailla kepein tai porkkanoilla.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen Vastaus kommenttiin #19

"Hedelmällisen yhteistyön ehto on että ei potkita eikä ohjailla kepein tai porkkanoilla."

Juuri näin, eli annetaan ihmisten itse tehdä valintansa ilman väkivallalla uhkaamista kenekään taholta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28

Palkkioilla manipulointi ja kilpailuttaminen on myös yhteistyön este.
Pelkästään valitsemalla ei syynny mitään uutta.
Lahjonta, kiristys ja uhkailu ovat keinoja jolla rahan vallan rengit pidetään ruodussa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #19

"Missä on kommunismia?"

Euroopan Unionissa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #31

Kas kun en ole huomannut, vaan pikemminkin päinvastoin; yhteisiä varoja yksityistetään.
Mutta voihan sitä itsekukin käyttää sanoja niin kuin lystää.
Mitä siitä syntyy? Kielipeli, jota ahkerasti täällä Usarissakin harrastetaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #32

"yhteisiä varoja yksityistetään."

Saahan sitä sanoja käyttää mutta näin toimi Neuvostoliitto ja eliitillä oli omat kaupat joissa kansan rahoja käytti, sama Kiinassa nyt ja ennen, kielipeliä on keksiä uusiosanat ryöstölle EU;ssakin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #33

No eihän se mitään kommunismia ole.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #17

" Kapitalismi on vapaaehtoista yhteistyötä, kommunismi pakotettua yhteistyötä.

Ei yhteistyö katoa minnekkään vaikka ihmistä ei potkittaisikaan päähän. "

Työntekijöiden yhteistyö on kapitalismissa yleensä työnjohtajan pakottamaa.

Tavoittenskin saattaa tietää salin puolella lähinnä vain työnjohtaja. Riippuu alasta.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Hieno kommentti, Tero Ruokamo. :)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Libertarismiin kuuluu olennaisena osana ajatus yhteiskunnan "luonnollisesta" järjestyksestä, joka syntyy väistämättä ulkoisista tekijöistä riippumatta."

Tässä kohtaa tulee ensimmäinen ongelma..järjestys muodostuu todellakin _aina_ ulkoisten tekijöiden vuoksi. Mikäli mielestäsi asia on toisin niin voisitko osoittaa miten on mahdollista toteuttaa asia toisin?

"Luonnollinen järjestys tarkoittaa tilannetta, missä ihmisyhteisö synnyttää itse tarpeensa, arvonsa, traditionsa ja hierarkiansa käytännön tarpeiden perusteella ilman näennäisen rationaalista keskusjohtoa (valtiota)."

Ja tässä kohtaa astutaan ongelmaan..entä jos tarpeiden,arvojen,traditioiden ja hierarkioiden summa on kuin onkin aina valtio..se ei käy,koska valtio. Mikäli mielestäsi asia menee toisin niin voisitko osoittaa missä tämä olisi toteutettu toisin?

Pidemmälle en vielä päässyt..mutta luen kyllä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Marx sanoi, että valtio katoaa tarpeettomana kommunismissa.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

>Tässä kohtaa tulee ensimmäinen ongelma...

On totta että yhteisöihin vaikuttaa aina ulkoiset puitteet, resurssien määrä, sijainti ja niin edelleen. Tuossa oli pikemminkin tarkoitettu sitä, ettei ihminen taannu mihinkään "viidakkoon", vaikka valtio katoaisi instituutiona välistä. Ihmisyhteisö synnyttää aina keskinäiset pelisäännöt valtiosta riippumatta.

>Ja tässä kohtaa astutaan ongelmaan..entä jos tarpeiden,arvojen,traditioiden ja hierarkioiden summa on kuin onkin aina valtio..se ei käy,koska valtio. Mikäli mielestäsi asia menee toisin niin voisitko osoittaa missä tämä olisi toteutettu toisin?

Tässä tuleekin se määrittelykysymys, eli mikä loppujen lopuksi on valtio. Minulle valtio on virallinen, ylintä voimaa käyttävä elementti jolla on lainsäädäntövalta ja oikeus puuttua yksilöiden elämään. Nykyaikaisen valtion historia on sangen lyhyt, sillä hyvin pitkän historiallisen ajan valtio on ollut pääosin vain väkivaltamonopoli.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Valtio on ihmisten keskinäisten pelisääntöjen toteuttaja ja siten myös sen tulos.Ei mikään ihmisistä irrallinen tekijä kuten se yleensä halutaan ilmaista. Itse oikeastaan määrittelit valtion juuri niin: "Minulle valtio on virallinen, ylintä voimaa käyttävä elementti jolla on lainsäädäntövalta ja oikeus puuttua yksilöiden elämään."

Joten..mikäli se on meidän kollektisoitunut funktio,niin miksi se on niin vaikea hyväksyä ja vaatia tekemään sama uusiksi? Sehän tässä on koko homman ydin.Libertaristit kuvittelevat asioiden menevän toisin,kunhan asiat tehdään uusiksi..juu toki,mutta jostain syystä kulttuurien kehitys sanelee lopputuloksia eikä kulttuurit oikeastaan kehity kulttuuria hajottamalla. Hieman monimutkainen asia nyt heittää se tässä ilmoille.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru Vastaus kommenttiin #23

Suurin ero on siinä, että vapaaehtoisesta yhteisöstä voi halutessaan erota. Valtion alaisuudessa toimit taas juuri niin kuin sinut määrätään toimivan, ilman mahdollisuutta siitä eroamiseen.

Mikäli hyvinvointivaltiosta olisi mahdollista erota omaksi yhteisöksi, mitään ongelmaa ei olisi.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen Vastaus kommenttiin #24

"Mikäli hyvinvointivaltiosta olisi mahdollista erota omaksi yhteisöksi, mitään ongelmaa ei olisi."

Jos maa pinta-alaa ei olisi rajatusti, ja kukin voisi halutessaan siirtyä asumaan jonnekkin missä omalla toiminnallaan ei haittaisi kenenkään muun elämää, eikä tulisi kenenkään muun toiminnan vuoksi häirityksi, libertarismia olisi helpompi kannattaa. Mutta ihmiset ovat riistäytyneet irti väestönkasvun ja ruoantuotannon rajoituksista yhteistyötä tehden teknologian kehityksen myötä, ja olemme muutenkin historiallisesti lajina sosiaalisia olentoja. Siinäkin mielessä libertarismi on osittain paradoksaalista ja toimii itseään vastaan, sillä ei voi olla vapaa libertaarista yhteiskuntajärjestyksestä, vaikka haluaisikin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #24

Mutta mikäli maapallo ajatellaan kokonaisuutena niin mihin sitten lähtisit yhteisön omistamilta mailta? Jotka siis todellakin yhteisö omistaa ja maiden käyttäjillä käyttöoikeus.

Eli siis..johonkin pitäisi lähteä,koska mikään vapaaehtoinenkaan yhteisö ei jää katselemaan jotakin sellaista omilla aluillaan mikä toimii yhteisön etuja vastaan..eikö vain?

Näin ollen siis voidaan todeta,että tästäkin vapaaehtoisesta yhteisöstä voi erota,mutta silloin pitää olla valmis myös toteuttamaan seuraamukset eli pois muuttamisen. Stefan Molyneux (joka siis on lähes liberalismin messias :) ) myöskin muuten ilmoitti,että kapitalistisesta tai vapaaehtoisesta yhteiskunnasta voi muuttaa johonkin muualle eläimiä metsästämään,jos ei kiinnosta katsella sitä. Hän kuitenkin oli siinäKIN kohtaa niin naivi,että ei kertonut _kenen_ maille sitten voi muuttaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #23

Yksilöä voidaan pitää yhteiskunnallisten suhteiden funktiona.
Yhteiskunnasta rippumatonta yksilöä ei ole olemassa.

Risto Koivula

" >Tässä kohtaa tulee ensimmäinen ongelma...

On totta että yhteisöihin vaikuttaa aina ulkoiset puitteet, resurssien määrä, sijainti ja niin edelleen. Tuossa oli pikemminkin tarkoitettu sitä, ettei ihminen taannu mihinkään "viidakkoon", vaikka valtio katoaisi instituutiona välistä. Ihmisyhteisö synnyttää aina keskinäiset pelisäännöt valtiosta riippumatta. "

Saatetaan mennä aivan hyvin takapakkiakin. Esimerkiksi valtiosta gangsterivaltaan.

" >Ja tässä kohtaa astutaan ongelmaan..entä jos tarpeiden, arvojen, traditioiden ja hierarkioiden summa on kuin onkin aina valtio.. se ei käy, koska valtio. Mikäli mielestäsi asia menee toisin niin voisitko osoittaa missä tämä olisi toteutettu toisin?

Tässä tuleekin se määrittelykysymys, eli mikä loppujen lopuksi on valtio. "

No NYT tuli hyvä kysymys!

" Minulle valtio on virallinen, ylintä voimaa käyttävä elementti jolla on lainsäädäntövalta ja oikeus puuttua yksilöiden elämään. Nykyaikaisen valtion historia on sangen lyhyt, sillä hyvin pitkän historiallisen ajan valtio on ollut pääosin vain väkivaltamonopoli. "

Ensimmäinen kirjoitettu lainsäädäntö suntyi 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua, Hammurabin laki Babyloniassa. Se oli selkeää luokkayhteiskunnan lakia, joka yhteiskunta tosin poikkesi melko jyrkästi nykyisestä.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Hyvä kirjoitus.

Mielestäni ihmisten keskinäisen toimeentulemisen ongelma on suuri haaste, johon ei ole varmoja ratkaisuja. Itse yritän nimittää sitä haastetta sosiaaliseksi ongelmaksi. Libertaari ajattelu on yhdenlainen uskomus ongelman ratkaisemisesta.

Hierarkkinen keskusjohto on toteutusmetodi, jonka avulla jotenkin (edustuksellisessa demokratiassa) yhdessä päätettyjä asioita pistetään toimeen. Libertarismin voi määritellä myös pyrkimykseksi lakkauttaa yhdessä tehdyt päätökset tai muokata niiden tyyppiä ja rajoituksia.

Jotta yhteiskunta voisi harpata demokratiattomasti ja libertaaristi hallittuun olotilaan, täytyisi jotain tapahtua ihmisten järjestäytymisessä, uskomuksissa ja arvoissa. Demokratia on yksi keino siirtyä libertaariimpaan ympäristöön, jos enemmistö ihmisistä sitä haluaa.

Silti keskusjohdon tai tietyn tyyppisen kontrollin näennäinen puute ei tarkoita sen todellista puutetta. Tyypillisesti liberalismia ja libertarismia verrataan keskenään siten että liberalismissa arvostetaan toteutuvia vapauksia ja libertarismissa ei, kunhan jokin tietty taho ei rajoita vapauksia.

Liberalismi on siinä mielessä minusta korrektimpi näkökulma. Keskushallinnotton de facto vankeus, jossa vapauksia on vähemmän, vai keskushallinnollinen vankeus, jossa vapauksia on enemmän?

Kun keskushallinnon olemus punnitaan ja käännettään se abstraktiksi tapahtumia ohjaavaksi sääntöjoukoksi, voidaan ainakin kuvitella keskushallinnottomuuden vähentäminen yhtälön toiselta puolelta, jolloin jäljelle jää todellinen vapaus.

Tämä ihmisten keskinäisen järjestätyminen on kaikin puolin hankala kysymys. Järjestäytymisen muuttaminen itsessään on alisteista demokratialle, keinovalikoimaa ajatellen. Mielestäni libertaristi, joka pakottaa kaikki ihmiset libertaareiksi, on paradoksaalinen luonteeltaan.

Tällä en tarkoita ettäkö jokin estäisi kannattamasta libertaarimpaa hallintoa, kuten vaikka paikallisempaa demokratiaa, tai vapaampaa kauppaa. Mutta minusta kannattaa suhtautua varauksella ajatukseen, että libertaarista poliitikasta voisi väistämättä odottaa suurempia vapauksia.

Demokratia ja kaikenlainen hallinto on ongelmallista hallinnon päättymisen ja muuttumisen näkökulmasta. Minusta hyvä tapa ajatella asiaa on matemaatiikan yhdistäminen demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin. Esimerkiksi perustuslain muuttamisen pitäisi vaatia suurempia kannatuslukemia kuin vähäisempien lakien. Tällöin hallinnon muuttumiskyky on tavallaan säännösteltyä, eikä sattumanvarainen muutos poliittisessa ympäristössä pysty yhtä helposti anastamaan valtaa itselleen uudelleen määrittelemällä perustuslakia. Tosin jos tätä ei valvota, niin silloin se on yhtä tyhjän kanssa. Vastaavasti on mahdollista tuottaa matemaattisia eroja paikallishallinnon ja laajemmalle ulottuvan hallinnon välille.

Joka tapauksessa kun jonkinlainen hierarkia on jo olemassa, sen purkaminen voi olla mahdotonta tai erittäin vaikeaa. Siinä mielessä libertaarien ajatuksiin voi osittain samaistua. Jos vallassa on diktaattori, täytyykö odottaa kunnes sukupolvet ja hallistijat vaihtuvat? Entä jos diktaattori on demokraattinen kokonaisuus? Vallankumouksilla on oma roolinsa.

Lopuksi vertauksen vuoksi libertarismi & liberalismi:

Jos ilmastonmuutoksen vuoksi maapallon ilmasto lämpenee ja ekosysteemi kärsii; Onko se huono asia?

Jos ilmastonmuutos voidaan pysäyttää, olisiko se hyvä asia; pitäisikö se totetuttaa?

Onko sillä mitään merkitystä onko ihminen aiheuttanut ilmastonmuutoksen, jos se on haitaksi ja pysäytettävissä?

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

"Libertarismin voi määritellä myös pyrkimykseksi lakkauttaa yhdessä tehdyt päätökset tai muokata niiden tyyppiä ja rajoituksia."

"Yhdessä" päättämisen ja edustuksellisen demokratian rinnastaminen on mielestäni hieman naiivia, sillä useimmiten se tarkoittaa enemmistön tahdon pakottamista vähemmistölle väkivaltamonopolin avulla. Libertarismi nimenomaan korostaa yhdessä sopimista, eli vapaaehtoiseen yhteisymmärrykseen pyrkimistä.

Taidat muuten puhua anarkokapitalismista, joka on vain yksi (äärimmäisin) libertarismin muoto. Useimmat libertaarit ovat minarkisteja.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

""Yhdessä" päättämisen ja edustuksellisen demokratian rinnastaminen on mielestäni hieman naiivia, sillä useimmiten se tarkoittaa enemmistön tahdon pakottamista vähemmistölle väkivaltamonopolin avulla."

Mielestäni on turhaa kutsua tätä näkemystä naiiviksi, kommentissani kuitenkin yritin painottaa että tämä on suuri haaste. Mielestäni edustuksellinen demokratia on yhdessä päättämisen muoto, ja ratkaisu yhdessä päättämisen ongelmaan - mutta se ei tarkoita että ratkaisu olisi täydellinen, tai edes hyvä.

"Libertarismi nimenomaan korostaa yhdessä sopimista, eli vapaaehtoiseen yhteisymmärrykseen pyrkimistä."

Mielestäni tässä ei ole ristiriitaa kommenttini suhteen?

"Taidat muuten puhua anarkokapitalismista, joka on vain yksi (äärimmäisin) libertarismin muoto. Useimmat libertaarit ovat minarkisteja."

Keskeiset teemat ovat libertarismin ydin elin vapaus valtion rajoituksista, ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisen haasteet. Toin kommentissa esille myös minarkian:

"Tällä en tarkoita ettäkö jokin estäisi kannattamasta libertaarimpaa hallintoa, kuten vaikka paikallisempaa demokratiaa, tai vapaampaa kauppaa. Mutta minusta kannattaa suhtautua varauksella ajatukseen, että libertaarista poliitikasta voisi väistämättä odottaa suurempia vapauksia."

Risto Koivula

" "Libertarismin voi määritellä myös pyrkimykseksi lakkauttaa yhdessä tehdyt päätökset tai muokata niiden tyyppiä ja rajoituksia."

"Yhdessä" päättämisen ja edustuksellisen demokratian rinnastaminen on mielestäni hieman naiivia, sillä useimmiten se tarkoittaa enemmistön tahdon pakottamista vähemmistölle väkivaltamonopolin avulla. "

Tästä olen samaa mieltä. pekän edustuksellisuuden ja naamojen valinnaisuuden ei tarvitse olla demokratiaa lainkaan monestakaan syystä: esimerkiksi he eivät ole todellisia perimmäisiä päättäjiä, valitsijat eivät tiedä, mitä he päättävät ja mihin suuntaan ajavat asioita, heidän linjassaan ei ole todellisia eroja, vaan toiminnallisia vaihtoehtoja, joista pidettään kiinni, edustavat esimerkiksi uskonlahkot, kuten USA:ssa.

Edustuksellisuutta ei kuitenkaan demokratiassa kokonaan voida välttää.

" Libertarismi nimenomaan korostaa yhdessä sopimista, eli vapaaehtoiseen yhteisymmärrykseen pyrkimistä.

Taidat muuten puhua anarkokapitalismista, joka on vain yksi (äärimmäisin) libertarismin muoto. Useimmat libertaarit ovat minarkisteja. "

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Marx oli oikeassa. Lisäarvoa tarvitaan, ja sitä synnyttää vain kapitalismi.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Oliko tämä sellainen syväluotaava analyysi psykiatrilta?

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Mielestäni lyhyen virkkeen sisäinen ristiriitaisuus vaikuttaa hieman provosoivalta. :D

Mutta jos hyvin vapaasti tulkitsee rivien välistä niin voisi olla samaa mieltäkin.. Taidan käyttää tämän kommentin tilaisuutena avata ajatuksia Marxista... Jotka päätyvät hieman samalta näyttävään lopputulokseen..?

Varmaankin olen väärässä, kun en asioita kovin tarkasti ymmärrä taikka tunne Marxia hyvin.

Mielestäni Marx on idealisti, jonka ajatukset lähtevät pyrkimyksistä, ja palaavat takaisin halutuiksi mielletyistä lopputuloksista tai arvotulkinnoista keinoihin.

Esimerkiksi jos puntaroi arvon merkitystä tai yrittää löytää keinoja yhdistää tuotteita tai tavaroita niiden todelliseen tai oikeaan arvoon, voisi päätyä puntaroimaan sellaista vertausta, jossa 1 kone valmistaa 1 lapasen ja 1 orja valmistaa 1 lapasen lisää. Vaihtoehtoiskustannuksia ajatellen kone ei tässä esimerkissä tee päätöksiä, eikä käy kauppaa työnteosta, sen tekee joku ihminen. Vaikka orjalle ei maksettaisi palkkaa lainkaan, olisi orjan valmistama lapanen inhimillisestä näkökulmasta katsottuna paljon kalliimpi kuin koneen valmistama lapanen. Tällaisista ajatuksista vaikuttaa luontevalta siirtyä johtopäätökseen, että asioiden arvo perustuu niiden eteen nähtyä inhimillistä vaivannäköä, työtä.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, kaikilla ihmisillä on sama määrä aikaa, ja siten yhden ihmisen ajan ei pitäisi olla toisen ihmisen aikaa tärkeämpää. Näin vaikuttaa luontevalta ajatella, että kaiken arvon ja talouden perustana pitäisi olla ihmisten henkilökohtaiset uhraukset, ajankäyttö, työ.

Käytännössä tällainen logiikka ei toimi lainkaan, ja se on suorastaan paradoksaalista, sillä ajatuksessa kummittelee myös premissi, että jos koneella ei ole mitään sisäistä arvoa, silloin ei ole myöskään tuotteella. Kuitenkin kulutettavalla tuotteella pitäisi olla arvo ihmiselle, sillä hän voi tuotteen käyttää. Mutta ihminen käyttää konetta, joka tekee tuotteen.

Idealistisesti ajatus jossa yksi ihminen voi omistaa toisen ihmisen tekemän työn ei sovi yhteen tasa-arvoisen ajankäytön kanssa.

Pragmaattisesti marxilaisuuden taloudelliset osat eivät toimi, mutta idealistisella tasolla sen sisältämä osa tasa-arvoisuus on mielestäni hyvä tavoite.

Kapitalismi, raha ja vapaa markkinatalous tehoatavat yhteiskunnan resurssien käyttöä ja motivoi ihmiset käyttämään omaa päätään resurssien hyödyntämisessä. Kun ihmiset älyllinen pääoma on paremmassa käytössä, pystytään tuottamaan enemmän asioita ihmisille, ja elintaso nousee.

Toisaalta nämä ovat ihmisten harjoittamia vapauksia, toisaalta ihmisten yhteinen keino tehostaa yhteiskunnan toimintaa ja päätyä kaikkia hyödyttävään lopputuloskeen.

Ihmiset pitävät liberalistisesta taloudesta sen tuoman kaikkia hyödyttävän tehokkuuden vuoksi. Sosialistisempia näkemyksiä kritisoidaan niiden tehottomuuden vuoksi. Tällaisessa tilanteessa on ikään kuin sosialisti kannattaisi liberaaleja talousratkaisuja, mutta silloin on mielestäni tärkeää hahmottaa asioiden keskinäiset suhteet: Markkinatalous on työkalu, jonka lopullisena tavoitteena pitäisi olla ihmisten keskimääräinen hyöty.

Tämän voisi tiivistää niin että Marx oli oikeassa idealistissa lähtökohdissaan, mutta epäonnistui yrittäessään pakottaa ne käytännön tasolla toimivaan teoriaan. Pääomalla on samanlainen arvo kuin muillakin asioilla, ihmisille merkityksellinen, vaikkakin välillisesti.

Risto Koivula

" Marx oli oikeassa. Lisäarvoa tarvitaan, ja sitä synnyttää vain kapitalismi. "

Kaikki työ tuottaa lisäarvoa, joka tuottaa enemmän kuin kuluttaa, ja se lisätuote siistyy pääosin muualle kuin työn tekijälle.

Tämä ei tarvitse olla mikään kaukea ongelma, sillä kaikkivoivat sekä tuottaa (jossakin elämnsä vaiheessa) että saada kättöönsä muulata lisätuotetta.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Surplus...

Ainoastaan kapitalsitinen yhteiskunta on organisoitu nimenomaan tuottamaan lisäarvoa, ja kaikki yhteiskunnan päätöksenteko pyrii lisäarvon tuottamisen lisäämisen ympärillä.

Tuote- eli tavaramerkkinat esiintyvät muissakin yteikunnissa kuten feodalismissa ja sosialismissa, mutta PÄÄOMAMARKKINAT esiintyvät pääasiassa vain kpitalismissa ja ne ohjaavat tuotantoa.

Tosin nykyään "uuslipilarismissa" ohjaavatkin "VALUUTTAMARKKINAT" (jotka ovat huijausta)...

Risto Koivula

" Libertarismiin kuuluu olennaisena osana ajatus yhteiskunnan "luonnollisesta" järjes- tyksestä, joka syntyy väistämättä ulkoisista tekijöistä riippumatta. Luonnollinen järjestys tarkoittaa tilannetta, missä ihmisyhteisö synnyttää itse tarpeensa, arvonsa, traditionsa ja hierarkiansa käytännön tarpeiden perusteella ilman näennäisen rationaalista keskusjohtoa (valtiota). "

Mitään tietynlaista "luonnollista järjetystä" ei ole olemassa, koska sellainen edelyttäisi "synnyn- näistä moraalia", jollaista ei ole olemassa. Yritykset todistella päinvastaista johtavat aina vaan ääliömäisempiin farsseihin ja väärennöksiin:

http://ketjureaktio.net/index.php?msg=4680#msg4680

Valtiota yhteiskunta ei välttämättä edellytä. Sellaista ei ole esimerkiksi heimoyhteiskunassakaan.

"Lunnolliset yhteisöt" eliökunnan alemmille rymhille ominaisia. Korkeimmilla nisäkkäilläkään ei ole ainakaan yhtä tiettyä "geneettistä laumajärjestystä, vaan niitä voi olla esimerkiksi useita vaihtoehtoisia, kuten koiraeläimillä, delfiineillä ja simpanssella.

Laumat ovat niilläkin kuitenkin eri asia kuin ihmisten yhteiskunta, joka perutuu symbolirakenteiselle tiedolle. Vain ihmisellä on jaettu intentio.

http://nakokulma.net/index.php?topic=8695.msg16520...

" Luontaista järjestystä voisi verrata ruohonjuuritasolla pieneen siirtokuntaan, joka on vasta muuttanut autiolle saarelle. "

Sellainen keinotekoinen yhteiskunta ei "vapauta" yksilöitä siitä, että he ovat jonkin muun, kokonaisvaltaisen yhteiskunnan tuotteita. He pistävä pystyyn uuden kopion siitä "omasta yhteiskunnastaan", eivät mitään maagista "luonnollista yhteiskuntaa".

Ajateltkoon vaikka "uuden yhteikunnan" uskonnollista elämää.

" Olemassaolonsa turvaamiseksi kyseisen yhteisön tulisi aikaisessa vaiheessa tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Vaatimus yhteisön sisäisestä järjestyksestä synnyttäisi tarpeen sosiaaliseen normistoon, joka samalla loisi yhteisön jäsenille yhtäläisen oikeusjärjestelmän. "

"YHtäläisyydestä" ei ole takeita, ellei heitä ole jo valmiiksi muuala havasti sellaiseen sosiaalistettu.

" Perustarvikkeiden tyydyttämiseksi yhteisö joutuisi kehittämään toimivia keinoja tarvikkeiden tuottamiseen ja logistiikkaan, ryhmän yksilöiden erikoistuessa jatkuvasti tarkemmin ja tarkemmin rajatulle sektorille. "

Siltä pohjalta, mitä he aikasemmin osaavat...

" Yhteisön sisällä tapahtuva resurssien hallinta tapahtuisi vapaan vaihdannan perusteella, jolloin yhteisön jäsenten tarpeet määrittäisivät pitkälti eri taitojen arvostuksen. "

Voi olla näin, voi olla olla muutenkin.

" Yhteisö kehitys tapahtuisi pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta, jolloin tuottamattomiksi osoittautuneet tuotantotavat karsiutuisivat ajan saatossa ja synnyttäisivät kysyntää paremmille innovaatioille. "

Uskomukset ja tavatkin elävät omaa elämäänsä, joskin niitä muoktaan uutta tilannetta vastaaviksi, ja jotakin saatetaan hylätäkin.

" Kun yhteisö on kyennyt täyttämään perustarpeensa, se on kykenevä myös keksimään uusia tarpeita ja keinoja näiden tarpeiden tyydyttämiseksi. "

Vahnat tarpeet ovat aika vahvoilla uusiin nähdentuossa yhteydessä, mm. koska kili säilyttää ja uusintaa niitä.

" Matka välttämättömän ruokahuollon varmistamisesta moderniin tietoyhteiskuntaan syntyy pitkälti näiden yhteisössä esiintyvien toimintojen jatkuvasta kehityksestä, jota voidaan kutsua myös luovaksi tuhoksi. Kun ihminen kykenee varmistamaan välttämättömät perustarpeet, hänen tarpeensa kohoavat ns "seuraavalle tasolle", joka synnyttää kysyntää uusille innovaatioille. "

Kulttuurinen ihminen ei koskaan elä pelkille perutarpeille, ja kuljettaa nittä muita, sitä kulttuuria, mukanaan mm. kielessä ja teknologiassa, tavoissa ja uskomuksissa.

Uskomukset ovat välttämättömiä ajattelulle. Niiden ei tarvitse aina olla tosia, eivätkä ne ole mistään "Keenistä", tosia tai epätosia.

" Ihmisten synnyttämä taloudellinen kehitys on pitkän evoluution ja kehityksen tulos, jota ei voida välittömästi kuroa umpeen ilman suuria inhimilisiä kärsimyksiä. "

Mistää "nollasta" EI VOIDA ALOITTAA, oli saari kuinka autio hyvänsä.

" Historian aikana monet valtiolliset tahot ovat pitäneet oman maansa luontaista kehitystä liian hitaana, jolloin ihmisyhteisöön on sovellettu hyvinkin radikaaleja toimenpiteitä kehityksen nopeuttamiseksi. Sosialistisissa maissa suoritetut "suuret harppaukset" ja talousreformit ovat näistä toimenpiteistä pelottavan hyviä esimerkkejä. Poliittisen eliitin luomissa "harppauksissa" ihmisyhteisö joutui alistumaan moniin taloudellisiin toimenpiteisiin, jotka eivät millään tavalla vastanneet heidän omia tarpeitaan. "

Ei ole todellakaan vierasta muillekaan yhteiskuntajärjeteilmille, ei edes heimoyhteisöille.

" Radikaalien poliittisten toimenpiteiden soveltaminen yhteisön omaa traditiota, tarpeita ja ammattitaitoa vastaan päinvastoin tuhosi sen miljoonien muuttujien verkoston, joka oli kehittynyt yrityksen ja erehdyksen avulla vuosisatojen ajan. Näiden toimenpiteiden kymmenet miljoonat uhrit toimivat esimerkkeinä siitä, mitä voidaan kutsua termillä "kohtalokas ylimieli". Kohtalokas ylimieli tarkoittaa näennäisen järjellistä ajattelutapaa, jossa ihmisyhteisön toimintaa, suuntaa ja tarpeita pyritään sanelemaan edistysmielisen keskusjohdon avulla. "

Eli "keskusjohto ei saisi ikinä kehittää missään mitään mihinkään demokraattisesti ja tieteellisestikään oikeaksi katsottuun suuntaan"?

Toisi sanoen: EI SAISI OLLA POLITIIKKAA olemassakaan?

" Yleensä tämä keskusjohto näkee yhteisön sisällä vallitsevat perinteet, asenteet ja toimintatavat vanhanaikaisina, jopa vahingollisina. Keskusjohdon muodostava pieni ihmisjoukko on kuitenkin sokea omille rajoituksilleen, sillä he eivät ymmärrä ruohonjuuritason taloudellisten toimijoiden olevan huomattavasti paremmin perillä omasta sektoristaan kuin poliittista eliittiä edustavat ihmiset.

Ylimielinen keskushallinto luulee tietävänsä yritystoiminnasta, maanviljelystä, ihmisten tarpeita, ihmisten unelmista, teollisuudesta ja sadoista muista asioista enemmän kuin näitä asioita hoitavat ihmiset itse. Tarve sääntelylle, rajoituksille ja yhdenmukaistamiselle syntyy vaarallisesta harhakäsityksestä, jonka mukaan kyseiset toimet ajaisivat jotain objektiivista "yhteistä etua", jota ei kuitenkaan ole ikinä kyetty määrittelemään tarkasti. "

Entäs sitten, jos ON kyetty määrittelemään?

" Todellisuudessa tämä "yhteinen etu" ajaakin vain poliittisen eliitin omaa subjektiivista maailman- katsomusta joka alistaa koko muun yhteisön noudattamaan tämän pienilukuisen joukon suunnitelmia. "

Eurobyrokratian?

" Tästä on melko lyhyt matka siihen, että "yhteistä etua" vastustaviin ihmisiin aletaan soveltamaan mielivaltaisia toimenpiteitä. "

Todella lyhyt. Tuom John Stuart Mill määritteli ´diktatuuriksi´(pakkovallaksi), vaikka pakotettu ryhmä oli pienikin yhteiskunnassa (enemmistödiktatuuri).

" Miksi ihminen ei saisi määrittää omaa etuansa itse, mikäli se ei tuota suoraa haittaa toisille ihmisille? "

Nykyaikainen yhteiskunta väittää järjestävänsä ihmiset tekemään hyötyä toisilleen...

" Itse kun en pysty edes määrittämään oman naapurini etua, vielä vähemmän koko Suomen yhteistä etua. "

Etkä välttämättä omaakaan objektiivista etuasi.

" Luontaista järjestystä vastustetaan usein tasa-arvon nimissä, sillä sen muodostama sisäinen hierarkia on harvoin tasa-arvoinen. "

Kaikki "näyttö" "luonatisen hierarkian" puolesta on osoittaustunut huijaukseksi, "rotumurhapeilineurooniksi".

Se on yksi ideologinen pakkomielle muiden joukossa, ja EHDOTTOMASTI NIIDEN TYPERIMMÄSTÄ PÄÄSTÄ.

" Tätä yhteisön sisäistä epätasaista tulojakaumaa pyritään kaventamaan julkisen vallan pakkotoi- mien avulla, joka pyrkii nostamaan alempia tuloluokkia ja hidastamaan tuottavimpien yksilöiden nousua. "

Mitä sinä tuotat? Ja miten mittaat sitä?

" Usein mainittu tasa-arvo on kuitenkin ihan yhtä subjektiivinen tulkinta mitä muutkin kohtalok- kaan ylimielen synnyttämät harhaluulot. Kaipuu tasa-arvoon kumpuaa harvoin yhteisön sisältä, mistä johtuen sen tarkka määrittely on aina jätetty keskusjohtoisten instituutioiden tehtäväksi.

Tasa-arvo pyrkii aina jakamaan yksilöt keksittyjen viiteryhmien edustajiksi, joiden tulotasoa ja muita ominaisuuksia pyritään vertaamaan toisiinsa. Ihmisten jako sukupuolen, rodun, uskonnon tai minkään muun perusteen takia on kuitenkin yhtä järkevää mitä ihmisten jakaminen pitkiin ja lyhyi- siin, ylipainoisiin ja normaalipainoisiin, kaljuihin ja pitkähiuksisiin, tatuoituihin ja ei-tatuoituihin ja niin edelleen. Käytännössä tasa-arvon rakastamaa viiteryhmäajattelua voidaan soveltaa mihin tahansa ihmisen yksittäiseen ominaisuuteen, jolloin viiteryhmien määrä on lähes ääretön. "

Yhteiskunnan puokkajo ei tarkoita tuota. Se on myös eri asia kuin työnjako.

" Nykyisin tasa-arvon nimissä suoritetut käytännöt, kuten nais- tai vähemmistökiintiöt todistavat itsessään tämän ajattelutavan typeryyden. Tasa-arvon määritelmä on aina poliittisen eliitin määrittämä ja sen tarkoitus on vain ylläpitää poliittisen eliitin valtaa. "

On muitakin vallanpitäjiä kuin poliittisia: taloudellisia, ideologisia ja "ei-poliittisia, ei-ideologisia" virkavaltaisia (poliiseja, sotilaita, opettajia, sosiaalityöntekijöitä jne.).

" Mikäli tekstin alussa esiintyneeseen siirtokuntaan oltaisiin alusta lähtien sovellettu modernia "kohtalokasta ylimieltä", missä saarella valtaa pitävä neuvosto olisi valvonut tulojen tasaista jakaantumista, tekohengittänyt tehottomia tuotantotapoja, määrännyt miten yhteisön tulisi tuottaa hyödykkeensä ja mitä yhteisön edustajat "todella tarvitsevat", kyseinen yhteisö ei olisi ikinä kehittynyt kivikautta pitemmälle. Lisäksi useat saaren asukkaista olisi vangittuna "yhteisen edun" vaarantamisesta ennen saarella esiintyvän yhteisön lopullista kuihtumista.

Myöhemmin kyseisen saaren epäonnistumisen syitä pohtivat tutkijat olisivat todennäköisesti sitä mieltä, että saaren kohtaloksi koitui uusliberalismi ja äärioikeisto. "

Ajatuskokeet tallaisilla hypoteetisilla yhteisöillä eivät edusta tieteellistä menetelmää. Ne ovat puhtaasti ideologisia perusteluja muiden joukossa, olemassa olevien oppien ja ennakkoluulojen kierrättämistä. Kukaan ei muuta niiden peruteella omia käsityksiään, vaan niitä jauhetaan just niin kauan kun ne "tukevat" omia käsityksiä. Kun ne lakkaavat näitä "tukemsta", VAIHDETAAN PERUSTELUA eikä oppia. Tämä on justiin ominaista ideologialle moraali siihen mukaan luettuna.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Eläimissäkin nopeat syövät hitaat,kunnes hitaat vähenevät ja sitä kautta tapahtuu taas päinvastoin . Homma jatkuu ja vaikka ihminen tiedostaa tämän ,ei silti opi järjestystä ?
Kun puhutaan yht.kunnasta,jossa perinteisesti enemmistö päättää,eli "demokgratiasta" ja vähemmistö sanoo,että demogratia ei toteudu,koska heitä ei huomioida,niin olisko "villin lännen" meininki parempi.
Kun veljen kanssa keskusteltiin autiolle saarellle "joutumisesta" (jonkinkokoinen joukkio) ja mietittiin miten tämä"yht.kunta") toimisi, veli sanoi heti,että hän rakentaisi oman majan. Me muut valittiin demogratia.
Veli ryhtyi heti(sellainen keksijänerohuimapää kun on) tekemään kalastusvälineitä,sai kalaa ja söi hyvin. Me muut nähtiin nälkää ja valitettiin,että hän sai parhaan kalapaikan. No,veljenä menin sopimaan kalastusavusta ja muut seurasivat kohta perässä. Kaikki saivat syödäkseen,mutta alkoivat myös kadehtia. Miksi veli sai parhaat kalat,vaikka ei itse kalastanut,suunnittelli muka vain jotain muuta. Riskein karju hääti veljen ulos ja otti ohjat käsiin. Ankaralla kurilla hän piti porukan orjinaan muutamalla silakalla . Ryhmä hyökkäsi yöllä ja karhasi karjun merelle. Nyt päätettiin toimia yhteisönä,joka jotenkin täytyi organisoida. Yksi toimi puheenjohtajana,toinen valtuutettuna,kolmas sihteerinä,neljäs laskijana ja muut kalastivat. Saaliin määrä jaettiin arvojärjestyksen mukaan,kalastajille jäi kullekkin tasa-arvoisesti yksi silakka .

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Jatkanpa tarinaa vähän matkaa tässä yksikseni,kun ei täällä taida enää ketään olla ?
" Sattuipa vielä niin,että yksi kalastajista,joka oli jo iäkäs,sairastui. Joku piti saada häntä hoitamaan,tai muuten olisi saanut elää kalanruodoilla. Palkattiin hoitaja,jolle maksettiin osa kalastien osuudesta. Puheenjohtaja ja lautamies sen sijaan korottivat omaa osuuttaan. Olivathan he järjestäneet hoitajan ja sairaskin piti ruokkia.
No,ajan oloon saalis alkoi vähetä ja puheenjohtaja kaikessa viisaudessaan päätti,että kalastajien täytyy nyt uhrautua kaikkien parhaaksi,muuten koko homma siirtyy naapurisaarelle. Puheenjohtaja ilmoitti samalla,että naapurisaaressa on hänelle pesti,jonne piakkoin muuttaa .

Toimituksen poiminnat

Sivut