Kansojenherra Oikealla ja oikeassa - Kansallisliberaalia pohdintaa

Miksi konservatiivien tulisi vastustaa hyvinvointivaltiota?

  • Miksi konservatiivien tulisi vastustaa hyvinvointivaltiota?

Suomen poliittisesta kentästä ei löydy tällä hetkellä yhtään nimekästä puoluetta, joka vastustaisi voimakkaasti hyvinvointivaltiota. Vaikkakin erot konservatiivien ja (arvo)liberaalien välillä tulevatkin ilmi muutamissa tunteita herättävissä yksittäistapauksissa, on puolueiden käytännön politiikka hyvin samanlaista. Yksikään konservatiivisista tai liberaaleista puolueista ei vastusta lapsilisiä, julkista koulutusta, laajaa julkista palveluntuotantoa tai julkisen vallan ylläpitämää peruskoulutusta.  Konservatiiviset liikehdinnät, kuten esimerkiksi Perussuomalaiset, kannattavat entistä suurempaa hyvinvointivaltiota, vaikka kyseinen instituutio on käytännössä täysin ristiriidassa heidän vanhoillisen arvomaailmansa kanssa. 

Konservatismi, mikäli käytämme esimerkkinä aatesuunnan klassista muotoa, on perinteitä kunnioittava ideologia, joka uskoo yhteiskunnan luonnolliseen hierarkiaan, yhteiskunnallisten uudistusten maltillisuuteen ja traditionalistiseen perheinstituutioon. Perinteisesti konservatiiviset liikkeet ovat kannattaneet rajoitettua julkista valtaa, perinteisiä sukupuolirooleja ja selkeitä, yleensä valtion ulkopuolisia, sosiaalisia normeja. Suomalaiset konservatiivit jakavat yleensä saman kristillisen arvopohjan mitä monet klassiset liikehdinnät, vaikkakin he kannattavat samaan aikaan laajoja julkisia tulonsiirtoja yhteiskunnan sisällä. Suomalaiset konservatiivit unohtavatkin usein ympäristön vaikutuksen heidän arvomaailmansa suosioon, jonka takia suomalaisen konservatiivisuuden merkitys Suomen poliittisessa kentässä on sangen vähäinen.

Yhteiskunnan sisäinen arvomaailma on riippuvainen monista taloudellisista asioista, joista voidaan käyttää termiä kannustin.  Kannustin tarkoittaa ilmiötä, joka motivoi ihmistä johonkin tavoitteeseen tai toimintaan. Mikäli joku toimintamalli synnyttää paljon henkilökohtaisia kustannuksia, ihmiset pyrkivät yleisesti välttämään sitä. Mikäli taas joku toimintamalli sisältää vähäisiä kustannuksia tai jopa hyötyä, sitä esiintyy lukumääräisesti enemmän. Ihmisten arvomaailmat määriytyvät yleensä näiden kannustimien ympärille, joka selittää myös kulttuurien monimuotoisuutta. Konservatiivinen perhemalli yleistyy silloin, kun siitä seuraa ihmisille selvää hyötyä ja vastavuoroisesti vähenee, kun siitä syntyvät kustannukset ovat sen tuomaa hyötyä suurempia.

Voimakas perheinstituutio on suosittu vaihtoehto silloin, kun julkinen valta ei kykene takaamaan yksilöiden turvallisuutta tai toimeentuloa. Ydinperhe taas menettää suosiotaan silloin, kun sen tuomat hyödyt pystytään varmistamaan helpommin perheen ulkopuolelta. Mikäli valtio ottaa harteilleen esimerkiksi lasten kasvatuksen, kouluttamisen ja elättämisen, myös vanhempien merkitys lapsen elämässä laskee. Jos julkinen valta tarjoaa jokaiselle yksilölle suhteellisen korkean elintason, myös ydinperheen taloudellinen merkitys katoaa. Perheen merkityksen kadotessa myös avioerot ja yksinhuoltajuus muuttuvat yleisiksi ilmiöiksi, joka ei ole kokonaisuuden kannalta välttämättä paras mahdollinen asia.

Suurin häviäjä valtion hallitsemassa perheinstituutiossa on perheen isä, jonka aseman valtio on pitkälti ominut itselleen. Ekonomi Walter Williamsin mielestä julkisen tulonsiirrot ovat suurin yksittäinen syy Yhdysvaltojen mustan väestön perheinstituution rapautumiseen, sillä melkein 70% mustista lapsista syntyy yh-äidin muodostamaan perheeseen. Selvä enemmistö näistä äideistä elättää itsensä valtion sosiaalitukien avulla, joten heillä ei synny pakottavaa tarvetta kasvattaa lasta yhdessä isän kanssa. Toisaalta valtion rooli ruokkii myös promiskuiteettia, sillä miesten ei tarvitse kantaa taloudellista tai henkistä vastuuta omasta jälkikasvustaan. 

Hyvinvointivaltion takaama turvattu toimeentulo aiheuttaa myös lopulta syntyvyyden laskemisen, sillä ihmisillä ei ole enää mitään taloudellista syytä perheen perustamiselle. Kuuluisan tutkimuksen perusteella sama rappeutuminen tapahtuu myös muilla eläimillä, kuten esimerkiksi hiirillä. Vuonna 1950 yhdysvaltalainen etologi John Calhoun tutki hiiripopulaation käyttäytymistä luonnottoman mukavassa tilassa. Neljä hiiriparia eli rajatulla alueella, mikä eristi ne täysin petoeläimistä ja tarjosi samalla asukkailleen täydellisen ylläpidon. Alkuun hiiripopulaatio räjähti kasvuun, milloin eläinten lukumäärä ylitti nopeasti 2000 kappaleen rajan. Saavuttaessaan huippupisteensä hiirien käyttäytyminen kuitenkin muuttui huomattavasti, jolloin ne taantuivat ja lopettivat lisääntymisen. Hiirien normaali sosiaalinen hierarkia katosi, jolloin iso määrä uroksia eristäytyi muusta yhteisöstä ja lopetti kiinnostuksensa lisääntymiseen. Taantuneesta ja sisäisesti hajanaisesta hiirijoukosta viimeinen kuoli 600 päivää tutkimuksen alkamisen jälkeen. Sama kehitys on tapahtunut historian aikana myös ihmisten muodostamissa yhteisöissä.

Konservatiivien olisi siten järkevintä pitää mahdollisimman suuri valta omalla perheellään, eikä omalla toiminnallaan kasvattaa sen vastustajan resursseja. Paras keino konservatiivisten ihanteiden ylläpitämiselle on siten minimivaltio, jolloin heille rakasta instituutiota ei ainakaan uhattaisi julkisen vallan toimesta.

---

Tuukka Kuru

M11

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

henrik välimäki

Hiiristäkö mallia hyvään elämään?

Juuri luonto yllyttää ihmisen tappamaan kaltaisensa, syömään hänet,
vangitsemaan hänet, kiduttamaan häntä. Sillä heti kun vapaudumme
pakottavista tarpeistamme ja siirrymme ylellisten nautintojen ääreen,
huomaamme ettei luonto voi opastaa meitä kuin rikoksen tielle.

Jos tutkitte ja erittelette huolellisesti kaikkea mikä on luonnollista,
jokaista ehdottomasti luonnollisen ihmisen tekoa ja mielihalua, ette
löydä niistä mitään muuta kuin kauhisteltavaa. Kaikki kaunis ja ylevä
on järjen ja harkinnan tulosta. Charles Baudelaire 1863.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Ei kyse ole niinkään hyvästä tai huonosta. Kyse on siitä mikä kestää vuosisatoja ja mikä korvautuu toisella kymmenissä vuosissa.

Pirjo Jokinen

Pohjois-Korea, siinä sinulle on dynastiaa.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Pohjois-Korea ei taida olla libertaarin utopia, saati edes minimivaltio.

Tommi Salenius

Suomessa kutsutaan "edistykseksi" sitä, että ulkoistetaan välittäminen ja lähimmäisenrakkaus valtiolle. Sitten ihmetellään kun ihmiset voivat pahoin.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Muutamalle ideologialle voi olla eduksi se että epätoivoiset ihmiset hakevat turvaa julkisesta vallasta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Miksi Kuru suoltaa ulos nyt tämän hyvin paikkansa pitävän plokin?

Ei olisi Tuukka Kurusta uskonut, että hän osaa tyhjentää pajatson näin hyvin! Itse en viitsi paljoa kajota tähän aiheeseen, koska kiittämättömyys on maailman palkka.

Tottahan se on, että sosialismi on eräs ihmisvihamielisimmistä aatteista.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Kiva että tykkäsit!

Suuri osa libertaareista on henkilökohtaiselta arvomaailmaltaan konservatismiin kallellaan, vaikkakin käytännön politiikka on valtavirtakonsuista poikkeava.

http://www.westernfreepress.com/2012/01/17/the-fam...

Toimituksen poiminnat

Sivut