Oikeistolainen ja vasemmistolainen ihmiskuva

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan luokkataistelu on jälleen osana suomalaista politiikkaa, jossa vasemmistolaiset voimat käyvät uuvuttavaa puolustustaistelua oikeistolaisia uudistuksia vastaan. Vuosisatainen teoria yhteiskunnan kaksinapaisuudesta on jälleen palaamassa muotiin, eikä se näillä näkymin tule häviämään vielä pitkään aikaan.

Ajatus vain kahdenlaisesta arvomaailmasta yleistää todella raskaalla kädellä eri poliittisia ideologioita, vaikkakin sille löytyy huomattavan paljon niin historiallisia kuin myös yhteiskuntafilosofisia perusteluja. Vasemmiston ja oikeiston eroa on pyritty selittämään eriävällä talouspolitiikalla, arvokysymyksillä, uskonnollisella vakaumuksella ja niin edelleen, vaikka yksittäiset mielipiteet eivät anna selvää kuvaa henkilön sijoittautumisesta poliittisella kartalla. Varsinaisten erojen löytämiseksi meidän tulee siis pyrkiä tarkastelemaan aihetta tarkemmin.

Ihmiset kysyvät usein hämmästyneenä "kuinka joku voi olla tuota mieltä?!", kun he sattuvat kuulemaan oman elämänkatsomuksensa kanssa ristiriitaisen mielipiteen. Pyrkiessään selittämään tätä ristiriitaa, ihmiset valitsevat yleensä helpoimman tien, eli he pyrkivät rinnastamaan vastapuolen joko idiootiksi tai vaaralliseksi. Ihmiset harvoin ymmärtävät, että henkilökohtaisen arvomaailman muotoutuminen on pitkä prosessi, jolle löytyy niin biologisia, kuin myös persoonallisuustyyppeihin liittyviä selityksiä. Todellisuudessa ihmiset pitkälti ajautuvat eri elämänkatsomuksiin omien ominaisuuksiensa perusteella. Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat tässä mielessä poliittisia pääsuuntia, mihin ihmiset ajautuvat pitkälti oman oikeudenmukaisuuden tajunsa perusteella. Tämän ansiosta eri poliittisiin lokeroihin ajautuu väistämättä ihmisiä, jotka jakavat pelkän puoluepoliittisen kannanoton lisäksi paljon muitakin yhteisiä ominaisuuksia.

Hallitsevin ero näillä kahdella ääripäällä on suhtautuminen ihmiseen, jota voidaan nimittää myös ideologiseksi ihmiskuvaksi. Käsitys ihmisyydestä tekee selvän eron vasemmiston ja oikeiston välille.

Persoonallisuustestien perusteella vasemmistolaiset ovat maasta riippumatta oikeistolaisia ihmisiä useammin impulsiivisempia, tunteellisempia ja ihmisläheisempiä. Vasemmistolaisessa (ja sosialistisessa) ihmiskuvassa ihmiset ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia ja tämän tasa-arvon tulisi näkyä myös käytännön elämässä. Vasemmistolaiset liikkeet painottavat paljon "me"-henkeä, joka pitää sisällään ajatuksen jonkun viiteryhmän jäsenenä olemisesta.  Vasemmistolaisessa maailmassa jokainen ihminen on osa ryhmää, ja jokaisella ryhmällä on tietty asema suhteessa muihin ryhmiin. Vasemmistolaisessa maailmassa ihmiset jakautuvat esimerkiksi varallisuutensa, sukupuolensa, arvomaailmansa, uskontonsa ja ihonvärinsä perusteella eri luokkiin, joiden välisiä suhteita vasemmistolaiset pyrkivät pitämään mahdollisimman tasavertaisina.

Vasemmistolaiset suhtautuvat hyvin vakavasti eri ryhmien välisiin ristiriitoihin ja pyrkivät toimiaan aktiivisesti näiden erojen pienentämiseksi. Uudistavana ja edistysmielisenä voimana vasemmistolaiset pyrkivät aina poistamaan havaitsemaansa eriarvoisuutta suoralla toiminnalla, jolloin eri mieltä olevan yksilön asema voi olla toisarvoinen. Vasemmistolaiset ajattelevat ihmisen olevan lähtökohtaisesti arvokas ja tämän ansiosta hän on oikeutettu materiaalisissa maailmassa tiettyihin resursseihin, tarvittaessa muiden kustannuksella. Koska vasemmistolaiset ovat hienoista ihanteistaan huolimatta joutuneet aina kohtaamaan vastarintaa, ovat he pyrkineet selittämään poikkeavia mielipiteitä pahuudella. Ryhmän hyvinvoinnin ja harmonian kääntöpuolena on eri ihmisryhmien ja ajatusmaailmojen leimaaminen "pahoiksi" ja yhteisön hyvinvoinnin kannalta ongelmallisiksi.

Vasemmistolaisessa ajatusmaailmassa eri ryhmät jakautuvat poikkeuksetta hyviin ja pahoihin ryhmiin, jossa pahaa ryhmää edustaa aina se väestösegmentti, joka tulee parhaiten toimeen ilman yhteisön suoraa apua. Tämä itsenäinen joukko pyrkii usein välttämään yhteisen hyvän heille antamat velvollisuudet ja keskittymään enemmän oman hyvinvointinsa turvaamiseen. Tämä itsenäinen väestöryhmä pyritään usein leimaamaan "riistäjiksi" (tai nykyään äärioikeistoksi), jonka tarkoituksena on palauttaa eksyneet yksilöt takaisin yhteisön sallimaan muottiin. Tämän luokittelun seurauksena vasemmistolaiset ymmärtävät yleensä huonommin poliittista vastapuoltansa mitä oikeistolaiset.

Oikeistolaiset ihmiset eroavat tässä mielessä perustavanlaatuisesti vasemmistolaisista. Oikeistolaiset ovat niin persoonaltaan, kuin myös arvomaailmaltaan vasemmistolaisia enemmän rationaalisuutta ja asioiden toimivuutta arvostavia. Oikeistolaiset pyrkivät näkemään ihmisen neutraalina olentona, jonka arvostus on riippuvainen hänen omista ansioistaan. Oikeistolaiset eivät usko, että ihminen on itsessään oikeutettu moniin niistä asioista, mitä vasemmistolaiset ovat halukkaita tarjoamaan, vaan ihminen enemmänkin velvollinen itse ansaitsemaan oman asemansa. Oikeistolaisten mielestä vapaus on tasa-arvoa arvokkaampaa, samaan aikaan kun he painottavat yhteiskunnallisten uudistusten maltillisuutta. Oikeistolaiset ajattelevat usein, että jos kenenkään mahdollisuuksia yhteiskunnassa ei tietoisesti evätä, ihminen on pääosin itse velvollinen huolehtimaan itsestään.  Oikeistolaiset eivät yleisesti näe mitään tarvetta yhteiskunnan ikuiselle muutokselle, mikäli yhteiskunnan peruspilarit ovat heidän silmissään kunnossa.

Oikeistolaisten individualistinen ja vapaaehtoisuutta korostava elämänkatsomus juontaa juurensa yleensä oikeistolaisten ihmisten omaan elämään ja käyttäytymiseen. Oikeistolaiset ovat vasemmistolaisia useammin ihmisryhmien ulkopuolella, ainakin tunteellisesti. He kokevat vasemmistolaisia harvemmin erityistä tarvetta kuulua mihinkään viiteryhmään, tai omata mitään ryhmään sidottua identiteettiä. Sen, minkä vasemmistolaiset yleensä näkevät yhteisöä hajottavana elementtinä, näkevät oikeistolaiset sen yksilölle kuuluvana vapautena. Oikeistolaisessa maailmankatsomuksessa ei ole "sortavien" tai "sorrettujen" ryhmiä, vaan yksilöitä, jotka saavuttavat eri lopputuloksia omien valintojensa perusteella. Oikeistolaiset kokevat harvoin kateellisuutta muiden menestystä kohtaan, mikäli kyseinen menestyminen on tapahtunut reilusti, eikä esimerkiksi ihmisten omaisuutta ryöstämällä.

Oikeistolaiset ymmärtävät yleensä hyvin vasemmistolaisen liikehdinnän motiivit, mutta pitävät niitä usein käytännössä toimimattomina ja oikeistolaisen vapauden kanssa ristiriitaisina. Oikeistolaiset painottavat usein eri asioiden käytännön toimivuutta, siinä missä vasemmistolaiset sen lyhyen aikavälin oikeellisuutta. Tässä mielessä Li Anderssonin esille nostama luokkasota tulisi ymmärtää vain vasemmistolaisen ihmisen henkilökohtaisena tulkintana.

Todellisuudessa vasemmiston ja oikeiston ero ei selity ihmisten taloudellisella asemalla, vaan  ihmisten eriävillä käsityksillä oikeudenmukaisuudesta.

Tuukka Kuru 

M11

 

Kansojenherra
Sitoutumaton Kemi

"Vastenmielinen juntti niin puheilta kuin pärstäkertoimelta."
- Demi.fi
-----
"Joku hörhö nim. Kukka Ruukku eikun Tuukka Kuru"
- Takku.net
-----
"Pesunkestävä persuhan käsittääkseni olet."
- Harri Kiiskinen
----
"...toivon sinulta ihan jotakin muita kuin penis sojossa ajateltuja juttuja vinosti hymyillen."
- Pirjo Jokinen
----
"Toi Tuukka on varmasti tän puheenvuoron ärsyttävin jätkä."
-Susanna Kaukinen
----
"On aina ihanaa, kun oikeistokonservatiivinen fasisti tulee määrittelemään meille tytöille mitä anarkismi on ja mitä se ei ole"
- Suvi Auvinen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu