Oikeistolainen ja vasemmistolainen ihmiskuva
Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan luokkataistelu on jälleen osana suomalaista politiikkaa, jossa vasemmistolaiset voimat käyvät uuvuttavaa puolustustaistelua oikeistolaisia uudistuksia vastaan. Vuosisatainen teoria yhteiskunnan kaksinapaisuudesta on jälleen palaamassa muotiin, eikä se näillä näkymin tule häviämään vielä pitkään aikaan.
Ajatus vain kahdenlaisesta arvomaailmasta yleistää todella raskaalla kädellä eri poliittisia ideologioita, vaikkakin sille löytyy huomattavan paljon niin historiallisia kuin myös yhteiskuntafilosofisia perusteluja. Vasemmiston ja oikeiston eroa on pyritty selittämään eriävällä talouspolitiikalla, arvokysymyksillä, uskonnollisella vakaumuksella ja niin edelleen, vaikka yksittäiset mielipiteet eivät anna selvää kuvaa henkilön sijoittautumisesta poliittisella kartalla. Varsinaisten erojen löytämiseksi meidän tulee siis pyrkiä tarkastelemaan aihetta tarkemmin.
Ihmiset kysyvät usein hämmästyneenä "kuinka joku voi olla tuota mieltä?!", kun he sattuvat kuulemaan oman elämänkatsomuksensa kanssa ristiriitaisen mielipiteen. Pyrkiessään selittämään tätä ristiriitaa, ihmiset valitsevat yleensä helpoimman tien, eli he pyrkivät rinnastamaan vastapuolen joko idiootiksi tai vaaralliseksi. Ihmiset harvoin ymmärtävät, että henkilökohtaisen arvomaailman muotoutuminen on pitkä prosessi, jolle löytyy niin biologisia, kuin myös persoonallisuustyyppeihin liittyviä selityksiä. Todellisuudessa ihmiset pitkälti ajautuvat eri elämänkatsomuksiin omien ominaisuuksiensa perusteella. Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat tässä mielessä poliittisia pääsuuntia, mihin ihmiset ajautuvat pitkälti oman oikeudenmukaisuuden tajunsa perusteella. Tämän ansiosta eri poliittisiin lokeroihin ajautuu väistämättä ihmisiä, jotka jakavat pelkän puoluepoliittisen kannanoton lisäksi paljon muitakin yhteisiä ominaisuuksia.
Hallitsevin ero näillä kahdella ääripäällä on suhtautuminen ihmiseen, jota voidaan nimittää myös ideologiseksi ihmiskuvaksi. Käsitys ihmisyydestä tekee selvän eron vasemmiston ja oikeiston välille.
Persoonallisuustestien perusteella vasemmistolaiset ovat maasta riippumatta oikeistolaisia ihmisiä useammin impulsiivisempia, tunteellisempia ja ihmisläheisempiä. Vasemmistolaisessa (ja sosialistisessa) ihmiskuvassa ihmiset ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia ja tämän tasa-arvon tulisi näkyä myös käytännön elämässä. Vasemmistolaiset liikkeet painottavat paljon "me"-henkeä, joka pitää sisällään ajatuksen jonkun viiteryhmän jäsenenä olemisesta. Vasemmistolaisessa maailmassa jokainen ihminen on osa ryhmää, ja jokaisella ryhmällä on tietty asema suhteessa muihin ryhmiin. Vasemmistolaisessa maailmassa ihmiset jakautuvat esimerkiksi varallisuutensa, sukupuolensa, arvomaailmansa, uskontonsa ja ihonvärinsä perusteella eri luokkiin, joiden välisiä suhteita vasemmistolaiset pyrkivät pitämään mahdollisimman tasavertaisina.
Vasemmistolaiset suhtautuvat hyvin vakavasti eri ryhmien välisiin ristiriitoihin ja pyrkivät toimiaan aktiivisesti näiden erojen pienentämiseksi. Uudistavana ja edistysmielisenä voimana vasemmistolaiset pyrkivät aina poistamaan havaitsemaansa eriarvoisuutta suoralla toiminnalla, jolloin eri mieltä olevan yksilön asema voi olla toisarvoinen. Vasemmistolaiset ajattelevat ihmisen olevan lähtökohtaisesti arvokas ja tämän ansiosta hän on oikeutettu materiaalisissa maailmassa tiettyihin resursseihin, tarvittaessa muiden kustannuksella. Koska vasemmistolaiset ovat hienoista ihanteistaan huolimatta joutuneet aina kohtaamaan vastarintaa, ovat he pyrkineet selittämään poikkeavia mielipiteitä pahuudella. Ryhmän hyvinvoinnin ja harmonian kääntöpuolena on eri ihmisryhmien ja ajatusmaailmojen leimaaminen "pahoiksi" ja yhteisön hyvinvoinnin kannalta ongelmallisiksi.
Vasemmistolaisessa ajatusmaailmassa eri ryhmät jakautuvat poikkeuksetta hyviin ja pahoihin ryhmiin, jossa pahaa ryhmää edustaa aina se väestösegmentti, joka tulee parhaiten toimeen ilman yhteisön suoraa apua. Tämä itsenäinen joukko pyrkii usein välttämään yhteisen hyvän heille antamat velvollisuudet ja keskittymään enemmän oman hyvinvointinsa turvaamiseen. Tämä itsenäinen väestöryhmä pyritään usein leimaamaan "riistäjiksi" (tai nykyään äärioikeistoksi), jonka tarkoituksena on palauttaa eksyneet yksilöt takaisin yhteisön sallimaan muottiin. Tämän luokittelun seurauksena vasemmistolaiset ymmärtävät yleensä huonommin poliittista vastapuoltansa mitä oikeistolaiset.
Oikeistolaiset ihmiset eroavat tässä mielessä perustavanlaatuisesti vasemmistolaisista. Oikeistolaiset ovat niin persoonaltaan, kuin myös arvomaailmaltaan vasemmistolaisia enemmän rationaalisuutta ja asioiden toimivuutta arvostavia. Oikeistolaiset pyrkivät näkemään ihmisen neutraalina olentona, jonka arvostus on riippuvainen hänen omista ansioistaan. Oikeistolaiset eivät usko, että ihminen on itsessään oikeutettu moniin niistä asioista, mitä vasemmistolaiset ovat halukkaita tarjoamaan, vaan ihminen enemmänkin velvollinen itse ansaitsemaan oman asemansa. Oikeistolaisten mielestä vapaus on tasa-arvoa arvokkaampaa, samaan aikaan kun he painottavat yhteiskunnallisten uudistusten maltillisuutta. Oikeistolaiset ajattelevat usein, että jos kenenkään mahdollisuuksia yhteiskunnassa ei tietoisesti evätä, ihminen on pääosin itse velvollinen huolehtimaan itsestään. Oikeistolaiset eivät yleisesti näe mitään tarvetta yhteiskunnan ikuiselle muutokselle, mikäli yhteiskunnan peruspilarit ovat heidän silmissään kunnossa.
Oikeistolaisten individualistinen ja vapaaehtoisuutta korostava elämänkatsomus juontaa juurensa yleensä oikeistolaisten ihmisten omaan elämään ja käyttäytymiseen. Oikeistolaiset ovat vasemmistolaisia useammin ihmisryhmien ulkopuolella, ainakin tunteellisesti. He kokevat vasemmistolaisia harvemmin erityistä tarvetta kuulua mihinkään viiteryhmään, tai omata mitään ryhmään sidottua identiteettiä. Sen, minkä vasemmistolaiset yleensä näkevät yhteisöä hajottavana elementtinä, näkevät oikeistolaiset sen yksilölle kuuluvana vapautena. Oikeistolaisessa maailmankatsomuksessa ei ole "sortavien" tai "sorrettujen" ryhmiä, vaan yksilöitä, jotka saavuttavat eri lopputuloksia omien valintojensa perusteella. Oikeistolaiset kokevat harvoin kateellisuutta muiden menestystä kohtaan, mikäli kyseinen menestyminen on tapahtunut reilusti, eikä esimerkiksi ihmisten omaisuutta ryöstämällä.
Oikeistolaiset ymmärtävät yleensä hyvin vasemmistolaisen liikehdinnän motiivit, mutta pitävät niitä usein käytännössä toimimattomina ja oikeistolaisen vapauden kanssa ristiriitaisina. Oikeistolaiset painottavat usein eri asioiden käytännön toimivuutta, siinä missä vasemmistolaiset sen lyhyen aikavälin oikeellisuutta. Tässä mielessä Li Anderssonin esille nostama luokkasota tulisi ymmärtää vain vasemmistolaisen ihmisen henkilökohtaisena tulkintana.
Todellisuudessa vasemmiston ja oikeiston ero ei selity ihmisten taloudellisella asemalla, vaan ihmisten eriävillä käsityksillä oikeudenmukaisuudesta.
—
Tuukka Kuru
M11
Alkiolaisessa ihmiskuvassa ihminen kasvaa läpi elämän, jolle yhteiskunnan tulisi antaa eväitä.
Ilmoita asiaton viesti
Alkiolaisuus on kieltämättä mielenkiintoinen sekoitus konservatismia, liberalismia ja sosialismia.
Ilmoita asiaton viesti
”Vasemmistolaiset liikkeet painottavat paljon ”me”-henkeä, joka pitää sisällään ajatuksen jonkun viiteryhmän jäsenenä olemisesta. ”
Kyllä niitä muitakin – vasemmistolle vähän vieraampia – viiteryhmiä löytyy, jonka nimeen intohimoisesti vannotaan. Nationalismi tulee mieleen ensimmäisenä. Sen hyödyntämisessä taasen oikeisto on kunnostautunut erityisesti.
”Uudistavana ja edistysmielisenä voimana vasemmistolaiset pyrkivät aina poistamaan havaitsemaansa eriarvoisuutta suoralla toiminnalla, jolloin eri mieltä olevan yksilön asema voi olla toisarvoinen” Aina? AINA? Viimeksi kun minä tarkastin, niin vasemmisto harjoittaa kyllä kaikkialla ihan parlamentaaristakin vaikuttamista.
”Vasemmistolaisessa ajatusmaailmassa eri ryhmät jakautuvat poikkeuksetta hyviin ja pahoihin ryhmiin, jossa pahaa ryhmää edustaa aina se väestösegmentti, joka tulee parhaiten toimeen ilman yhteisön suoraa apua.” No em. kaltainen manikealainen maailmankatsomus ei kyllä ole mitenkään vasemmiston yksinoikeus. Esimerkkinä tietty nk. perinteinen äärioikeisto (eli oikeammin keskitien ääriliikkeet).
”Tämä itsenäinen väestöryhmä pyritään usein leimaamaan ”riistäjiksi” (tai nykyään äärioikeistoksi)” Ai että äärioikeisto on se väestösegmentti ”joka tulee parhaiten toimeen ilman yhteisön suoraa apua”? Sikäli kun viimeksi tarkastin, niin eivät ne äärioikeistoksi syytellyt yleensä kyllä mitään yhteiskunnan hyväosaisia ole.
”Tämän luokittelun seurauksena vasemmistolaiset ymmärtävät yleensä huonommin poliittista vastapuoltansa mitä oikeistolaiset.” Artikkelissa vertailtiin yhdysvaltalaisia libertaareja (neo)konservatiiveihin. Aika kovalla kädellä yleistetään jos siitä saadaan analogia Suomen vasemmistoon.
Ilmoita asiaton viesti
Suora toiminta voi tarkoittaa mitä tahansa poliittista toimenpidettä. Esimerkiksi vihapuheen kieltämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, mutta keskustelun sujuvuuden kannalta on varsin jees että pitäydytään niissä tavanomaisissa – kansankielisissä tekisi mieleni sanoa – määritelmissä. Katoaa tarkoitus jos joka keskustelussa ruvetaan määrittelemään esimerkiksi mitä tarkoitetaan ’demokratialla’ tai ’vapaudella’.
Ilmoita asiaton viesti
Epämiellyttävien asioiden luokitteleminen vihapuheeksi on hieno taktinen siirto uusvasemmistolta. Ilmeisesti tunteiden fiilaaminen mielihyvän maksimoimiseksi ei kestä arvioivia lauseita?
Suora toiminta oli aikanaan marxilaisen kommunismin aikoina ikäviksi koettujen ihmisten tappamista. Tämäkin ilmeisesti ”onnellisuuden” maksimoimiseksi?
Ilmoita asiaton viesti
”Ilmeisesti tunteiden fiilaaminen mielihyvän maksimoimiseksi ei kestä arvioivia lauseita?” Senkuin arvioit. Ei ole kovinkaan vakuuttavaa heittäytyä marttyyriksi ristille ennen kuin kukaan on edes yrittänyt kieltää sua kritisoimasta muita.
”Suora toiminta oli aikanaan marxilaisen kommunismin aikoina ikäviksi koettujen ihmisten tappamista. Tämäkin ilmeisesti ”onnellisuuden” maksimoimiseksi?” Perinteisesti suoralla toiminnalla tarkoittiin – kautta puoluelinjojen – parlamentarismin ulkopuolista toimintaa, ml. (mutta ei suinkaan ainoastaan) poliittisia murhia.
Ilmoita asiaton viesti
-Oikeistolaiset pyrkivät näkemään ihmisen neutraalina olentona.-
Miten olisi, jos sanoisin, että oikeistolaiset näkevät osan ihmisistä olevan osan tuotantoketjua koneiden ja laiteiden kaltaisia, joilla ei pitäisi olla ammattiliitoja tai muitakaan ihmisten oikeuksien ja edunvalvontajärjestelmiä?
Ilmoita asiaton viesti
Jos vapaa ja vastuullinen ihminen on koneen osa niin sano vain.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsityöläiset kaivoksissa pitivät myös heille langenneesta vapaudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Pakotetut ihmiset kaivoksissa tuovat mieleen väistämättä aivan jonkun muun kuin oikeistolaisen yhteiskunnan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ”reaalisosialismi” ja markkinoiden vapaa käsi tuntuvat kumpainenkin runtelevan ihmisiä. Miksi meistä vain minä sen kykenen myöntämään?
Ilmoita asiaton viesti
Eihän kapitalismissa lasten ole pakko mennä töihin, voi myös kuolla nälkään. Vapaa valinta.
Ilmoita asiaton viesti
NL:n valtavat vankityövoima määärät olivat itse asiassa orjatyövoimaa. Näiden orjien kuolleisuus oli todella suurta. Karjalassa kanavia kaivaneet ”vangit” tuhoutuivat vauhdilla metri/ukko – 200 000 meriä 200 000 kuollutta.
Ilmoita asiaton viesti
Hei, oikeastaan hyvä kirjoitus näin vasemmistolaisenkin mielestä! Minua tosin ihmetyttää miten joillakin ylipäätään voi olla äärimmäisen vahva näkemys siitä mikä on oikein ja mikä väärin(en väitä, että sinulla). On vain erilaisia toimintamalleja.
Olen myös miettinyt, että jos olisin ns. menestyjä, kannattaisinko oikeistolaisempaa mallia? Toisin sanoen – myönnetään – jos olisin ollut ahkerampi.
Mut mites toi konservatismi tuon yhteiskunnan muutoksen kannalta? Onko rationaalista olla kehittymättä?
Ilmoita asiaton viesti
Jos ja nyt kun kerran henkilöit vasemmistolaisen ajattelun Li Anderssoniin niin henkilöi oikeistolainen ajattelu johonkin? Olisi helpompi sitten alkaa tarkastelemaan missä se oikeistolainen ajattelu sitten näkyy vai näkyykö sitä..
Ilmoita asiaton viesti
Kerrassaan mielenkiintoista. Itse olen perusluonteeltani mielestäni varsin empaattinen ja tunteellinen (joskus turhankin), toisaalta myös analyyttinen ja rationaalinen. Itseään on tosin vaikea analysoida objektiivisesti..
Suhtautumiseni vapauteen on osin arvovalinta, mutta pitkälti pragmaattinen. Jos vapaus ei mielestäni tuottaisi eniten hyvinvointia ihmisille, en olisi välttämättä yhtä ponnekkaasti sen kannalla.
Ilmoita asiaton viesti
” Itse olen perusluonteeltani mielestäni varsin empaattinen ja tunteellinen (joskus turhankin), toisaalta myös analyyttinen ja rationaalinen.”
Kaikki ovat mielestään vähän kaikkea. Siihen horoskoopitkin perustuvat. Tarjotaan vähän kaikkea ja jokainen tunnistaa itse itsensä.
”Itseään on tosin vaikea analysoida objektiivisesti..” Vaikea? Pikemminkin mahdoton.
”Suhtautumiseni vapauteen on osin arvovalinta, mutta pitkälti pragmaattinen. Jos vapaus ei mielestäni tuottaisi eniten hyvinvointia ihmisille, en olisi välttämättä yhtä ponnekkaasti sen kannalla.” Mielenkiintoista että pidät hyvinvointia itseisarvona, muttet vapautta.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki ovat mielestään vähän kaikkea. Siihen horoskoopitkin perustuvat. Tarjotaan vähän kaikkea ja jokainen tunnistaa itse itsensä.”
Kyllä ihminen voi mielestäni tehdä itsestään päteviäkin havaintoja, hän kuitenkin sosiaalisena ja empaattisena olentona peilaa itseään jatkuvasti elinympäristöönsä. Kyllä pidän itseäni ainakin mieheksi selvästi keskimääräistä herkempänä. En kuitenkaan tässä rupea tarkemmin erittelemään :).
”Mielenkiintoista että pidät hyvinvointia itseisarvona, muttet vapautta.”
Otetaanpa esimerkiksi vaikka vanhempi ja lapsi. Yleensä koetaan, että lapsen vapautta on tarpeen rajoittaa tämän hyvinvoinnin takia, koska tämä ei pysty käsittelemään vapauden mukanaan tuomaa vastuuta. Vapautta lisätään lapsen kasvaessa kohti aikuisuutta, koska koetaan sen pitkällä aikavälillä lisäävän hänen hyvinvointiaan. Hän siis pystyy tekemään yhä enemmän ja suurempia valintoja elämässään.
Vastuullinen aikuinen pystyy jo käsittelemään (ainakin pitäisi pystyä) oman vapautensa.
Eliökunnan hyvinvointi on minulle itseisarvo, koska en ole nihilisti. Vapaus on hyväksi osoittautunut työkalu hyvinvoinnin saavuttamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
jos oikeisto on teesi ja vasemmisto antiteesi, niin eikö olisi loogista, että synteesi löytyy tasapainoisesta/syvästä keskustasta, sanotaan nyt vähän särmemmin ”äärikeskustasta”. Kattava, mahdollisimman suora demokratia, yksilön mahdollisuudet ja vapaudet, yhteisön tasapaino. Näitä, näkisin että enempi tarvitaan. Miljonääriys ideaalina on jo aika passee, tylsyyttäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jotta voisimme sanoa mikä on se looginen ”oikea tie”, meidän täytyisi ensin kyetä jotenkin osoittamaan mikä on se perimmäinen ihmisluonto. Vasta silloin voisimme antaa universaaleja vastauksia oikeasta ja väärästä. Lisäksi se vaatisi virheetöntä ja objektiivista tietoa siitä, missä määrin esim. eri vapaus- ja demokratia eroavat, ja miten ne käytännössä pystyisivät lunastamaan lupauksiaan. Muuttujia on liian monta, pyydät mahdottomia.
Ilmoita asiaton viesti
Jos esihistoriaa tutkitaan, niin perimmäinen ihmisluonto perustuu kokonaistuotannon jakamiselle ja yhteisön dynamiikalle, jossa jokaisella on roolinsa ja jokaisesta huolehditaan. Niille perustuu koko ihmislajin selviytyminen esimenneisyydestä nykypäivään. Uudenlainen voimauttava yhteisöllisyys (ei siis mikään latistavan byrokraattinen hyysääminen) löytyy sieltä vieläkin, jos vain olosuhteet saadaan otollisiksi. Nyt mennään vähän toiseen suuntaan, dynamiikka on aikalailla hajalla, puuttuu tasapaino.
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt ihan evoluutiobiologiaan mennään, niin siihenkin lienee syy, että myös sellaiset luonteenpiirteet kuten itsekkyys ovat säilyneet geeniperimässä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihminen on erittäin mukautumiskykyinen. Siksi on aika turha miettiä mikä on perimmäinen ihmisluonto kun ihminen pystyy sopeutumaan moniin erilaisiin elämäntapoihin ja tilanteisiin. En usko, että yhteiskunnan tasolla voi koskaan löytyä mitään ”oikeaa tietä”.
Ilmoita asiaton viesti
”..Oikeistolaiset kokevat harvoin kateellisuutta muiden menestystä kohtaan, mikäli kyseinen menestyminen on tapahtunut reilusti, eikä esimerkiksi ihmisten omaisuutta ryöstämällä..”
Oikeistolainen kateus onkin varsin perverssiä kateutta. Kadehtitaan niitä joilla menee elämässä huonosti, esim.romanikerjäläisiä,työttömiä,ilman vastiketta sosiaalipaua saavia. Vaikka vapaus on oikeistolaiselle prioriteetti yksi niin oikeistolainen kadehtii vankeja joilla on liian hyvät vankilaolot oikeistolaisen mielestä.
Muuten hyvä kirjoitus ja siksi suositus.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostava avaus, kiitos siitä.
Olen aina huomannut nuo erot seuratessani oikestolaisten ja vasemmistolaisten keskusteluja, mutta olen useimmiten ajatellut tekeväni liian rajuja johtopäätöksiä ja tulkintoja. Ehkei se sitten olekaan niin.
Huomaan kyllä kuvauksesi itsessäni varsin pitkälti. Poliittista puoluetta en ole itselleni löytänyt, mutta kyllähän minä vasemmistolainen olen. Persoonaltani olen juurikin tunteellinen, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta voimakkaasti vaativa ja myös erityisherkkä. Kiihdyn helposti ja saan usein tosissani pidätellä itseäni, etten saattaisi itseäni konflikteihin terävällä sanan säilällä. Tällä kombolla oikestolaisuus näyttäytyy minulle useimmiten käsittämättömän ankarana ja kovana suuntauksena, vaikka pyrinkin rauhoittelemaan itseäni järjellä (jota minullekin ihmispololle on onneksi jonkin verran suotu). Taidat muuten olla niitä harvoja oikeistolaisia, joiden kanssa olen käynyt miellyttäviä ja rakentavia keskusteluja. Muistelen edelleen sananvaihtoamme uskonnosta sekä isänmaallisuudesta lämmöllä.
Toisaalta herkkyys antaa kyvyn hyvinkin tarkkasilmäiseen ja analyyttiseen argumenttien ja asiaintilojen tarkasteluun. Joskus olen kokenut hämmentäviä selvänäköisyyden hetkiä tällä saralla. Olin myös lukioaikoinani todennäköisesti ainut, joka todella hekumoi argumentaatioanalyysin parissa.
Vasemmistolaisuudestani huolimatta suhtaudun marksilaisuuteen ja sosialismiin lähtökohtaisen kielteisesti. Minusta historia on jo kerta kaikkiaan todistanut, etteivät ne aatteet toimi käytännössä, vaan tuottavat järkyttäviä tragedioita. En toisaalta pidä kapitalismistakaan, koska en näe senkään toimivan ihmisluonnon ollessa mitä on.
Ilmoita asiaton viesti
”Vasemmistolaisuudestani huolimatta suhtaudun marksilaisuuteen ja sosialismiin lähtökohtaisen kielteisesti. Minusta historia on jo kerta kaikkiaan todistanut, etteivät ne aatteet toimi käytännössä, vaan tuottavat järkyttäviä tragedioita.” On tietysti hyvä muistaa että vasemmistolainen ajattelu ei ole mikään yhtenäinen monoliitti, vaan sieltä löytyy paljon sellaistakin, mitä ei ole koskaan edes päästy yrittämään käytännössä. Lisäksi vasemmistolaisesta ajattelusta löytyy – näin väittäisin – paljon sellaista, joka kykenee selittämään ympärillämmeolevaa maailmaa erinomaisen tarkasti. Vasemmistoajattelulla on siis yhä relevanssia nykymaailmassa vaikka sitä ei käyttäisikään blueprintinä ”uuden uljaan maailman” rakentamisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän kysymys ole siitä mitä mieltä on tai ketä äänestää tai mitä haluaa olla.
Luokka-asema on riippumatta siitä mitä haluaa sidoksissa suhteesta työhön.
Joko myy työtään, kuuluen työväenluokkaan, tai ostaa töyvoimaa ja kuuluu omistavaan luokkaan. (sanottu vähän yksinkertaistaen)
Ilmoita asiaton viesti
Äärimmäisen yksinkertaistaen ja vielä täysi epämarxilaisesti saati sitten vastoin leninismiä. Taitaa oikea teoreettinen tausta olla stalinismi.
Ilmoita asiaton viesti
Luin tuossa juuri juhlavuoden eli 1970 Punalippua. Pisti silmään ympäristölle oodittu runo. Laitan muutaman säkeen:
Tiedän –
ei sankarit
kuohuta yksistään kumouslaineita.
Satu sankareista
joutaa loruna pois.
Mutta kun lauletaan
Iljitshin
mainetta, ken meistä äänetön olla vois?
…eiku oho. Siis:
PERINTÖ
… laitan viimeisen säikeen tästä kahden sivun mahtipontisesta runosta:
sillä kukaan ei ole antanut teille oikeutta
tuhlailla
meidän yhteistä
perintöämme.
Runo kokonaisuudessaan oli yhtä paatosta yhteisestä luonnostamme jota pitää varjella. Kalevi, onnistuiko?
Ilmoita asiaton viesti
toivottavasti
Ilmoita asiaton viesti
missä kohtaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ennen marxilaisuus ja kommunismi perustuivat taloudellis-yhteiskunnalliseen teoriaan, jonka mukaan pääoman ja työvoimaansa myyvän työvänestön välillä oli ratkaisematon ristiriita, ja kaptitalismi tulisi ajautumaan lopulta umpikujaan, jolloin työväestö nousisi kapinaan ja siirryttäisiin sosialistiseen yhteiskuntaan.
Tämä oli ennen. Nykyisin vasemmistolaisuus tarkoittaa sitä, että pyritään kaventamaan tuloeroja ja luomaan sosiaaliturvan avulla mahdollisimman kattavat turvaverkot ihmisille.
Kaikki eivät aina hahmota tätä ratkaisevaa muutosta, joka on vasemmiston ajattelussa tapahtunut.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on edes vasemmisto ja jotain valinnanvaraa tällä tavalla erillailla ajatteleville. Usassa on vain kaksi puoluetta, joilla mahdollisuus ja kummatkin ovat paria pintaeroa lukuunottamatta sama puolue.
Ilmoita asiaton viesti
Alla olevasta listauksesta voi tarkistaa oman uuden vasemmistolaisuutensa.
Postmoderni kulttuurimarxismi näkyy paitsi länsimaisen elämäntavan ja siihen liittyvän vapaan markkinatalouden vastustamisena, myös esimerkiksi seuraavina asioina:
– väitteinä siitä, että konservatiiviset so perinteisen länsimaisen elämäntavan kristinuskoon perustuvat maailmankuvalliset näkemykset ovat hoitoa edellyttäviä järjettömiä fobioita eli sairaalloisia pelkoja
– poliittisen korrektiuden vaatimuksina, ja postmodernina sanojen ja kielen sisällön muuttamisina (muutoksena todellisuuspohjaisesta elämästä, johon ihmisen pitäisi oppia, ihmisten toiveiden mukaiseen, konstruktivismin keinoin luodun uuden todellisuuden ”parempaan” maailmaan)
– niin sanotun viharikoksen käsitteen ottamisena lainsäädäntöön
– pyrkimyksinä yhteiskuntien muuttamiseksi monikulttuurisiksi so. yhtenäiskulttuurista ajan kanssa käytännössä toisiinsa sopimattomiksi kasvaviksi erilliskulttuureiksi liberaalin maahanmuuttopolitiikan avulla
– julkisen koululaitoksen valjastamisessa massamanipulaation välineeksi
– yksilön mielihyvää korostavan viihdekulttuurin suosimisena ja sallivaan huumekulttuuriin pyrkimisenä
– ”vapaan rakkauden” so rajoittamattoman seksuaalisuuden sallimisena
– matriarkaalisuuden ihannointina ja radikaalin feminismin suosimisena
– kaikki käy -”panseksualismin” ja ”sukupuolineutraalin avioliiton” kannattamisena sekä homoliikkeen pyrkimyksinä
Ilmoita asiaton viesti
Nyt yleistettiin aika rankalla kädellä. Vasemmistolaista ajattelua on moneen junaan, ja sinä kokoat niistä omaa agendaasi tukevan monoliitin, jossa kaikki on viturallaan.
Kaikki uskovaisetkin ovat murhanhimoisia terroristeja ja lapsiinsekaantujia.
Ilmoita asiaton viesti
”Persoonallisuustestien perusteella vasemmistolaiset ovat maasta riippumatta oikeistolaisia ihmisiä useammin impulsiivisempia…”
Tuo on tullut huomattua. Vasemmiston suuntaan ajattelevat menettävät malttinsa paljon oikeistolaisia herkemmin.
Ilmoita asiaton viesti