Kansojenherra Oikealla ja oikeassa - Kansallisliberaalia pohdintaa

Sukupuolikiintiöt ovat vasta alkusoittoa

  • Sukupuolikiintiöt ovat vasta alkusoittoa

Europarlamentaarikko Sampo Terho nosti sukupuolikiintiöt uudestaan osaksi julkista keskustelua kirjoituksellaan, jossa hän käsitteli EU:n suunnittelemaa yleistä naiskiintiötä jokaiseen julkisen pörssiyhtiön hallitukseen. Olen miesasiamiehenä käsitellyt aihetta useaan otteeseen vuosien varrella ja seurannut naiskiintiöitä ajavan politiikan kehittymistä Euroopassa. Eräänlaisena lähtölaukauksena voidaan pitää Norjan hallituksen päätöstä kaikkien julkisten pörssiyhtiöiden kiintiöittämisestä, joka johti pelkästään Norjassa hyvin huonoihin lopputuloksiin. Yritykset, joiden hallituskokoonpanossa naisten määrä lisääntyi yli kymmenellä prosenttiyksiköllä menettivät melkein viidenneksen markkina-arvostaan. Tämän lisäksi sadat yritykset jättäytyivät pörssin ulkopuolelle kiertääkseen valtion asettamat sukupuolikiintiöt.

Kiintiöiden ongelmallisuutta olen käsitellyt myös Twitteriä koskevassa artikkelissani, jossa käsiteltiin naisasiajärjestöjen vihaisia kannanottoja Twitterin pörssiin listautumisen johdosta. Naiskiintiöitä kannattavat ovat yleensä feministejä tai julkisella sektorilla työskenteleviä miehiä, joiden palkkaan kiintiöt eivät vaikuta. Naiskiintiöitä vaativa osapuoli pyrkii näkemään maailman eräällä tavalla taloudellisesti valmiina ympäristönä, missä kaikki omaisuus on jo valmiiksi luotu ja jaettu. Kyseiset feministit ymmärtävät suurten pörssiyhtiöiden olevan eräänlaisia "patriarkaatin" linnakkeita, joiden omaisuus on saatu marxilaisittain sanottuna naisten sorron tuloksena.

Todellisuudessa jokainen näistä suurista yrityksistä on lähtenyt liikkeelle muutaman ahkeran miehen innovaatiosta, heidän halusta kantaa siitä syntyvä taloudellinen riski ja tarvittaessa tehdä lukemattomia työtunteja unelmiensa eteen. Kun näitä yrityksiä oltiin alkuun perustamassa, kukaan ei ollut täysin varma siitä tuleeko kyseinen idea ikinä tuottamaan voittoa. Kyseiset ahkerat ja innovatiiviset ihmiset olivat valmiita tarttumaan tilaisuuteen, kun siihen siunautui mahdollisuus. Yksikään näistä pörssiyhtiöistä ei syntynyt nappia painamalla, vaan todella suuresta henkilökohtaisesta rohkeudesta, työpanoksesta ja uhrautumisesta omien unelmiensa toteuttamiseksi. Rikastumiselle ja menestykselle ei ole ikinä ollut olemassa sitä ohituskaistaa, mitä feministit nyt Euroopan Unionissa naisille haluavat.

Kiintiöinti tarkoittaa käytännössä sitä, ettei naisia haluta nähdä yhtä rohkeina, ahkerina ja kekseliäinä mitä miehiä. Kiintiöinti luo vaikutelman, jossa yritykset tekevät eräänlaista hyväntekeväisyyttä palkkaamalla johtopaikalle henkilön hänen sukupuolensa, eikä hänen ansioidensa perusteella. Kiintiöillä feministit haluavat luoda vaikutelman siitä, ettei naisten henkilökohtaiset ansiot ole ikinä riittäviä yrityselämässä pärjäämiseen. Nainen halutaan siten alentaa kroonisesti sairaan lapsen tasolle, jota pitää jatkuvasti kehua ja tukea että hän voisi tuntea olevansa onnistunut työssään. Yrityselämässä ilman kiintiöitä pärjänneet naiset tosin todistavat tämän feministisen väitteen vääräksi. Nämä naiset ovat kohonneet virkaansa lahjakkaina yksilöinä, joiden sukupuolella ei ole taloudellisen menestyksen kannalta mitään merkitystä. Feministisessä maailmankatsomuksessa jokainen on vain viiteryhmänsä edustaja, eikä yksilö omilla tarpeillaan ja kyvyillään.

Pörssiyhtiöiden sukupuolijakaumaa ei korjata sukupuolen perusteella harjoitetulla apartheidilla, vaan naisten oman yritystoiminnan lisäämisellä. Pörssiin listautuneet yritykset edustavat vain pientä ja menestyneintä osaa kaikista yrityksistä, jolloin sukupuolijakauman kannalta on erittäin tärkeää tutkia yritysmaailman sukupuolijakaumaa yleisesti. Ei ole kovinkaan yllättävää että pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolijakauma on hyvin miesvoittoinen, jos kaikista yrityksistä n.70% on miesten perustamia. Sukupuolijakaumaa voidaan siten korjata vain naisten omalla aktiivisuudella. Ongelma ei ole se, että pörssiyhtiöiden hallituksissa selvä enemmistö on miehiä. Ongelma on se, etteivät naiset itse halua perustaa omia yrityksiä samalla tavalla kuin miehet.

Sukupuolikiintiöt antavat myös valtioille suuren vallan puuttua yritysten toimintaan, sillä naiskiintiöiden nimissä yrityksiin voidaan soluttaa paljon hyvä veli-kerhon jäseniä. Valtiot voivat samalla myös perustaa omia feministien johtamia elimiä, joiden tehtävänä on varmistaa naiskiintiöiden käytäntöönpano. Yrityselämä voidaan siten saada osaksi mielivaltaista valvontakoneistoa, joka synnyttää paljon enemmän pelkoa kuin kunnioitusta naispuoleisia työntekijöitä kohtaan. Samaa valtion johtamaa valvontaa voidaan helposti kasvattaa Yhdysvaltalaisen "affirmative action":in tasolle, jolloin sama kiintiöinti ja eri viiteryhmien suosiminen voidaan laajentaa koskemaan monia muitakin ryhmittymiä, kuten rodullisia ja etnisiä vähemmistöjä. Kaikki nämä toimenpiteet pyrkivät korvaamaan itsenäisen ja menestyvän henkilökunnan valtiosta täysin riippuvaisilla ryhmillä, jotka tekevät tarvittaessa kaiken mitä poliitikot heiltä vaativat. Poliitikot voivat siten ostaa kansansuosiota itselleen yritysten kustannuksella ja uhkailla yrityksiä entistä suuremmilla sanktioilla, mikäli ne eivät suostu toteuttamaan valtion poliittista päämäärää. Tässä järjestelmässä suurin häviäjä on se lahjakkaiden nuorten valkoisten miesten joukko, joka ei olisi ikinä tarvinnut ensimmäistäkään valtion suorittamaa toimenpidettä.

Kiintiöinti on siten puhdasta sosialismia, ja valtion näkökulmasta täysin ymmärrettävää. Toisin kuin yksityisellä sektorilla, julkisella puolella henkilökohtaisia ansioita tärkeämpi ominaisuus on henkilön poliittinen pätevyys ja vaikutusvaltaiset ystävät. Poliittinen toiminta on tarjonnut vuosikymmenien ajan järjestöaktiiveille ja yhteiskuntatieteiden ylioppilaille eräänlaisen ohituskaistan rikkauksiin, joihin yksityisellä sektorilla olisi vaadittu vuosia kestänyttä henkilökohtaista vaivannäköä ja lahjakkuutta. Poliitikot tietävät hyvin sen, että ilman valtioinstituutiota heillä ei olisi mitään tarjottavaa muille ihmisille. Tämä johtaa eräänlaiseen symbioosiin missä vähiten lahjakkaimmat mutta poliittisesti sopivimmat ihmiset kannatavat kaikista eniten valtion resurssien jatkuvaa kasvattamista. Nämä samat henkilöt kokevat voimakasta kateutta niitä harvoja menestyjiä kohtaan, jotka kaikesta panettelusta ja kritiikistä huolimatta todistivat pystyvänsä menestymään täysin itsenäisesti. Nämä samat henkilöt myös purkavat kateuttansa vaatimalla näiden yritysten omaisuutta itselleen, koska he eivät olisi ikinä pystyneet luomaan mitään vastaavaa omin avuin.

Näistä poliittisista virkanimityksistä parhaiten tunnettu on Merja Ailuksen tapaus, jossa hänet nostettiin eläkerahaston johtoon, vaikka samaa paikkaa haki häntä paljon paremmin kouluttautuneet ja kokeneemmat miehet. Ailuksen työpaikka oli selvä esimerkki tapauksesta, jossa henkilö nostetaan asemaansa vain poliittisen viiteryhmän ja oikean sukupuolen takia. Suomen Kuvalehti kirjoitti vuonna 2009 näin:

"Jutussa ennakoitiin jo Ailuksen valintaa Kevaan ja hehkutettiin, kuinka se merkitsisi ”taas yhden lasikaton” murtumista. Suomessa ei ole aikaisemmin ollut naista yhdenkään suuren eläkeyhtiön ykköspaikalla."

Eläkerahaston johtoon valittiin siis henkilö, jonka tiedettiin olevan selvästi huonompi mitä 19 muuta hakijaa. Valtion toimenpiteet ruokkivat siten väistämättä tehottomuutta ja keskinkertaisuutta. Eräänlaisena nyrkkisääntönä voidaan sanoa että mitä enemmän valtio puuttuu talouden toimintaan, sitä enemmän pääsemme todistamaan epäoikeudenmukaisuutta,  mielivaltaa ja ammattitaidottomuutta.

PS: Jos joutuisit käymään lääkärissä, arvostaisitko enemmän lääkärin ammattitaitoa kuin hänen sukupuoltaan ja puolueen jäsenkirjaa?

---

Tuukka Kuru

M2011

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Seppo Hildén

Tämä blogikirjoitus oli oikeata miehen puhetta.

Joten siis täyttä asiaa.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Kiitän miehisestä vastauksesta.

Senkin körmy.

Jotu Karjalainen

Mainio kirjoitus, onhan se outoa jos yritys on perustettu ja se on vaurastunut markkinoilla omalla toiminnallaan maan lakeja noudattamalla, niin valtio katsoo silti olevansa oikeutettu vaikuttamaan yhtiön johdon kokoonpanoon kun yrityksestä kasvaa tarpeeksi iso.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Tämäpä juuri. Itse olen vain opiskelija tällä hetkellä, mutta yrityselämässä olevia ihmisiä tuntien voin sanoa että he ovat todella sitoutuneita omien unelmiensa toteuttamiseen. Yritys ei ole heille pelkkä rahasampo, vaan ylpeyden ja intohimon kohde.

Tätä linkkiä pyritään sitten rikkomaan valtion taholta omaisuudensuojasta täysin piittaamatta.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Onhan meillä kiintiöjohtajia, kuten Ailus. Näyttää esimerkkiä naisille, että lasikaton voi puhkaista. Ailus on toiminut rohkeasti nais- ja mieseläkejohtajien palkkaeron pienentämiseksi.

Martti Laines

Terhon blogiin vastasin samansisältöisellä viestillä, mutta sopinee tännekin:

EU:n aivopierun taustalla on Euroopan parlamentin valiokunta " Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo", jossa on varajäsenet mukaanluettuna 66 naista ja 8 miestä.

Tällä kokoonpanolla onkin hyvä tehdä päätöksiä miten yritysten on tasa-arvoisesti muodostettava omat 'valiokuntansa'. Älkää tehkö niinkuin me, vaan niinkuin me sanomme. *facepalm*

http://www.europarl.europa.eu/committees/fi/femm/m...

edit:
huomasin blogin liitekuvasta, että karusellissa oleva bloggaaja Petri Sarvamaa on äänestänyt kiintiöiden puolesta. Kyseisessä blogissaan Sarvamaa puhuu tutkimuksesta, kehittämisestä, innovoinnista ja tieteestä EU:n pelastajana. Blogi ja äänestys osuva suunnilleen samaan aikaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla Petrin perustelut miten keskusjohtoinen EU-päätös johtoryhmien kokoonpanosta on dynaamisempi mm. innovointien ja kehittämisen näkökulmasta, kuin omaehtoisesti reunaehdoitta muodostetuisssa ryhmissä?

Käyttäjän perkelix kuva
Martin-Éric Racine

Myös Eva Biaudetin nimitys Vähemmistövaltuutetuksi epäpätevyydestään huolimatta tehtiin poliittisista syistä.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Joidenkin tutkimusten (kirjoitan näin, koska en tietenkään tiedä totuutta) mukaan miehet ovat naisia enemmän edustettuina kuuluisan Gaussinkäyrän kummassakin ääripäässä. Meitä miehiä on tämän mukaan naisia enemmän sekä hölmöinä että neroina noin kansanomaisesti sanottuna.

Tästä ja myös käytännön elämästä voidaan hyvin vetää johtopäätös, että naisilla on sekä lasilattia että lasikatto. Tietenkin lattia kuvaa hyvinvointivaltion turvaverkkoa, jonka silmukoista miehet putoavat alas, mutta naiset eivät.

Lasikatto on realiteetti naisille. Mutta kaikkein ylimpiä toimia ajatellen se on este myös miehille.

Ylimpään johtoon pääseminen vaatii asianosaisilta kaiken ajan ja ajatuksen. Tässä tulee usein miesten ja naisten ero näkyviin. Naiset eivät ole halukkaita uhraamaan todella kaiken saavuttaakseen johtavan aseman. Jotkut miehet ovat. Mikäli menestyvän miehen kylkiluut ovat helliä kavereiden käsittelyistä niin jokaisen menestyvän naisen takana makaa lattialla miehiä, joiden seljissä on piikkarien reijät.

Nyt ollaan pakottamassa yrityksiin kiintiötä 40% vähemmistösukupuolta. Miten mahtavat yritykset menestyä? Minä en ainakaan panisi latin latia firmaan, jossa päätöksiä tekevät jotkut kiintiöihmiset esimerkiksi Ailus.

Toimituksen poiminnat

Sivut