Hyvinvointivaltion häviäjät

Kun vaalit ovat ohi, voin jälleen keskittyä lempiharrastukseeni. Hankkiessani lisää kansantalouteen ja julkiseen sektoriin liittyvää kirjallisuutta, kykenen ehkä paremmin ilmaisemaan huoleni Suomen nykyisestä talouskehityksestä ja varsinkin sen aiheuttamista uhkakuvista. Mitä enemmän asiasta hakee tietoa, sitä enemmän pessimistisyys ja kylmä realismi sekoittuvat toisiinsa. Täydelliseen fatalismiin lienee sentään turha turvautua, sillä se veisi mukanaan viimeisen toivon muutoksesta. Muutosta taloudelliseen tilanteeseen tarvitaankin juuri nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.

Suomea uhkaa tällä hetkellä ainakin kolme suurta ongelmaa, jotka ovat suoraan rinnasteisia hyvinvointivaltion suorittamiin toimiin. Ensimmäisenä on valtionvelka, jota Suomen hallitus kerryttää 7 miljardia euroa vuodessa. Vaikkakin valtionvelan kasvaminen ei aiheuta akuutteja muutoksia, aiheuttaa velkaantuminen lainakorkojen nousua ja taloudellisen itsenäisyyden menettämistä.

Mitä suurempi osa peruspalveluista rahoitetaan lainarahalla, sitä enemmän korkojen nousut vaikuttavat yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiseen ja niiden rahoitustarpeeseen. Korkean luottoluokituksen ylläpitäminen vaatii likviditeettiä ja sen mahdollistaminen suoritetaan koko ajan pienentyvillä ikäluokilla. Tämä tarkoittaa tiukentuvaa verotusta ja vanhempiani alhaisempaa elintasoa omalle ja minua seuraaville ikäluokille.

Nykyisille lukumääräisesti pienemmille ikäluokille asetettu vastuu on tyrmäävä, sillä julkisyhteisöjen nykyinen alijäämä on yli 9 miljardia euroa vuodessa, joka vastaa 5,2% Suomen bruttokansantuotteesta. Nykyinen AAA-luokitus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ylijäämäiset eläkerahastot lasketaan osaksi julkista rahoitusta. Kyseiset rahat eivät kuitenkaan ole valtion vapaasti käytettävissä, joten niiden laskeminen osaksi rahoitusta on tietoista valehtelua. 

Eläkerahastojen ylijäämä ei kuitenkaan ole tulevaisuudessa varmaa, sillä arviolta v.2030 kuntien eläkerahastojen alijäämä ylittää 25% rajan.Julkisen sektorin osuus Suomen vuosittain maksettavista eläkkeistä on piirun verran alle puolet kaikista maksetuista eläkkeistä, kokoluokaltaan noin 10 miljardia euroa. Pelkästään kansaneläkkeiden ja muiden etuuksien määrä on 3,7 miljardia, ja määrä tulee kasvamaan paljon seuraavan 20v sisällä.

Väestön vanhentuminen tuottaa eläkkeiden lisäksi myös muita kuluja julkiselle sektorille, sillä Osku Pajamäen mukaan pelkästään sosiaali-ja terveyspalveluille povataan 2,5 miljardin euron lisärahoitustarvetta vuoteen 2020 mennessä.  Eläkkeistä syntyvät rasitukset ovatkin siksi toinen Suomea uhkaavista ongelmista.

Pätkätöissä kahlaava nuorison tehtävä on velkaantumisen ja eläkepommin pysäyttämisen ohella ratkaistava vielä kolmas ongelma, joka on yksityisen sektorin työvoiman tarve. Työllistyminen itsessään ei ole kovin helppoa, sillä korkeammat laatustandardit ovat valtion säännöstelyn ansiosta alkaneet koskettamaan myös matalapalkkaisia aloja.

Työnantajille syntyy turhia kustannuksia hygieniapassien, työturvallisuuskorttien ja anniskelupassien kanssa, jotka voivat olla myös syitä jättää nuori henkilö palkkaamatta. Erilaisten laatustandardien ja muiden välillisten kustannusten ansiosta myös itse työllistäminen muuttuu vaikeaksi, vaikka yrityksillä olisikin huutava pula työvoimasta. Aikaisemmat sukupolvet eivät myöskään joutuneet hiomaan englanninkielen taitoa kahvilassa työskentelyä varten, saati pelätä joutuvansa ilmaistyövoimaksi työharjoittelija-nimikkeen alaisuudessa.

Ikäluokan pieni koko ei ole ainoa ongelma, sillä jotain mätää on myös inhimillisten resurssien kohdentamisessa. Nykyään enemmissä määrin iso osa nuorista kouluttautuu julkisen sektorin työtehtäviin. Yleisesti ottaen kaikista suosituimmat tiedekunnat ovat niitä, joiden myöhempi työnkuva on julkisesta rahasta riippuvaista. Kansantalouden kannalta tärkeimmät teollisuudenhaarat sitä vastoin valittavat hyvin motivoituneen nuoren työntekijäkunnan vähäisyydestä.

Nimeltä mainitsematon masuunimestari totesi minulle viime kesänä, että kiinnostus tekniikkaa kohtaan hiipuu samaan tahtiin kuin yksityisen ja julkisen sektorin palkkaero pienenee. Asiasta on helppo olla samaa mieltä, sillä kukapa meistä haluaisi päntätä vuosia laajaa matematiikkaa ja lujuusoppia saadakseen saman palkan mitä terveys- tai sosiaalialan työntekijä. Ei varmaan kovinkaan moni, jos kahdesta jälkimmäisestä on lisäksi mahdollista saada kuntatasolla viiden vuoden irtisanomissuoja. Valtio-tai yhteiskuntatieteitä lienee turha edes mainita.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että nykyistä sukupolvea odottaa suuremmat vaatimukset, huonommat edut, matalampi ostovoima ja suurempi vastuu julkisten menojen rahoituksesta.

Melko paska diili, näin nuoren insinööriopiskelijan näkökulmasta.

Tuukka Kuru

EP

Kansojenherra
Sitoutumaton Kemi

"Vastenmielinen juntti niin puheilta kuin pärstäkertoimelta."
- Demi.fi
-----
"Joku hörhö nim. Kukka Ruukku eikun Tuukka Kuru"
- Takku.net
-----
"Pesunkestävä persuhan käsittääkseni olet."
- Harri Kiiskinen
----
"...toivon sinulta ihan jotakin muita kuin penis sojossa ajateltuja juttuja vinosti hymyillen."
- Pirjo Jokinen
----
"Toi Tuukka on varmasti tän puheenvuoron ärsyttävin jätkä."
-Susanna Kaukinen
----
"On aina ihanaa, kun oikeistokonservatiivinen fasisti tulee määrittelemään meille tytöille mitä anarkismi on ja mitä se ei ole"
- Suvi Auvinen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu